Maariassa maanviljelystavat pysyivät muuttumattomina 1700 – luvulla. Vuonna 1797 perustettiin Turussa Suomen Talousseura. Seura pyrki uudistamaan viljelystapoja.
Nauris pyrittiin korvaamaan perunalla ja vaatetuskasvien eli pellavan ja hampun viljelyä pyrittiin edistämään valistustyöllä. Perunan viljelystä lisättiin jakamalla ilmaisia siemenperunoita.
Pellavan ja hampun viljelyn edistämiseksi tsaari myönsi seuralle vuotuisen määrärahan. Seura hankki ulkomailta siemeniä ja jakoi niitä verkostonsa kautta. Pellavanviljely lisääntyikin. Turkuun perustettiin kehruu- ja kutomakoulu.
Viljelytavoista
Kasken viljelyä ei enää 1800-luvun loppupuolella Maarian alueella harjoitettu. Uudet pellot raivattiin kuokalla. Jos maa oli tasaista, alkuraivaus voitiin tehdä auraamalla. Maan ollessa epätasainen, kannot, oksat ja usein turpeetkin poltettiin.
Ennen kylvöä ja aina kylvön jälkeen peltomaata muokattiin hienontamalla sitä äkeellä.Raivattuun peltoon kylvettiin ensiksi ruista.
Peltojen ojitus tuli yleiseksi tavaksi 1800-luvun puolessavälissä. Maa kynnettiin syksyllä ruissadon korjaamisen jälkeen. Keväällä pelto äestettiin ja kylvettiin kaura. Syksyllä, kun kaurasato oli otettu talteen, maa käännettiin.
Kolmantena keväänä peltoon kylvettiin kaura tai kevätruis. Sen jälkeen maa vielä käännettiin ja jätettiin seuraavana vuonna kesannolle.
Seuraavana vuonna aloitettiin uusi viljelykierros lannoittamalla maa karjalannalle ja kylvämällä siihen ruista tai ohraa.
Lantaa saatiin talleista ja navetoista. Navetoissa oli yleensä havuilla peitetty maalattia. Puulattioita ja olkia oli harvemmin. Havut vaihdettiin kuukausittain. Tallin lanta pidettiin erillään. Sitä käytettiin erityisesti perunan viljelysmaihin.
Viljalajikkeista
Päävilja oli elokuun loppupuolella kylvetty ruis. Vehnää viljely oli varsin tavallista. Sitä viljeltiin niin kotitarpeiksi kuin myytäväksikin. Esimerkiksi Komoisissa kylvettiin 1860-luvulla 74 tynnyriä (noin 12,2 m3) vehnää ja Frantsilla vastaavasti 75 tynnyriä (12,3 m3) muistitietojen mukaan.
Keväällä kylvettävistä viljalajeista oli tärkein kaura, joka kylvettiin joko toukokuun alussa ja joskus jo huhtikuun lopulla. Samoihin aikoihin kylvettiin myös herne.
Ohra kylvettiin vasta, kun maa oli riittävästi lämmennyt, toukokuun lopusta kesäkuun alkupuolelle. Ohraa käytettiin leivän valmistukseen ja erilaisiin puuroruokiin. Peruna, hamppu ja pellava kylvettiin toukokuussa.
Maatalousväestöstä
Muutokset elinolosuhteissa Maariassa näkyivät maatalousväestön määrässä. Vuonna 1749 Maariassa oli 95 talollista. Palkollisina oli 115 miestä ja 169 naista. Runsaan sadan vuoden päästä vuonna 1865 talollisia oli 62, tilan vuokraajia 13, torppareita 86 ja renkejä 276.
Palvelusväki pestattiin yleensä vähän ennen pyhäinpäivää marraskuun alussa. Rengit saivat pestiksi 20 – 25 markkaa ja palkkaa 100 markkaa, naispalvelijat 50 markkaa.
Luontaisetuina rengit saivat kahdet saappaat, kahdet sukat, neljä paitaa sekä karkeasta rohdinkankaasta valmistetut housut. Naispalvelijat saivat kahdet lyhytvartiset saappaat, 20 kyynärää (noin 14 metriä) paitakangasta ja karkean rohdinkankaisen hameen.
Halisten kylän isäntiä kunnallishallintoon
Vuonna 1865 julkaistiin uusi kunnallisasetus. Sen mukaan maalaiskuntiin oli järjestettävä kunnallishallitus viimeistään 6.2.1868. Asetusta vastustettiin kovasti Maariassa. Sitä pidettiin liian työläänä. Senaatti myönsi vuoden lykkäystä.
Pitäjänkokouksessa 1.3.1868 valittiin sitten kunnallisvirkamiehet. Halisista valittiin kunnallislautakuntaan Komosten talon isäntä Jaakko Komonen. Erkki Komonen oli kuulunut jo aikaisemmin seurakunnan hallintoon. Hän oli kirkkoväärtti eli kirkkoisäntä. Sen lisäksi hänet oli valittu mm. 19.9.1852 Maarian pitäjänkokouksessa köyhäinhoitolautakuntaan.
Jaakko Komosesta tuli vuonna 1892 kunnallislautakunnan esimies. Asetuksen mukaan tästä työstä ei maksettu palkkiota, mitä kuntakokous piti kohtuuttomana. se johtikin palkkioiden maksuun.
Kun Komonen valittiin tehtävään, palkkion suuruus oli 350 markkaa, jos esimies toimi samalla kirjurina. Komonen ei ollut kirjoitustaitoinen. Siksi hän sai tyytyä vain 250 markkaan.
Köyhäinhoito oli siihen aikaan esimiehen suurin työsarka. Jaakko Komonen oli kunnallislautakunnan esimiehenä vuodet 1878 – 1892, ja jäsenenä 1868 – 1874 ja 1884 – 1889).
Frantsin talon isäntä Viktor Frantsi vaikutti kunnallislautakunnassa vuodet 1875 – 1877 ja 1896 – 1898. Hänet valittiin kunnan valtuustoon vuonna 1896.
Jaakko Komonen nuorempi jatkoi isänsä tapaan kunnallispolitiikassa. Hänet valittiin toimikuntaa, joka suunnitteli kunnallisverotusta vuonna 1896.
Matti Komonen valittiin tilattoman väestön lainrahaston kuusijäseniseen johtokuntaan 1913 yhdessä Matti Marjasen ja Kalle Rantalan kanssa.
Halisten kylän tilat 1900-luvulla
Kylän tilojen koot ja maataloustuotantomäärät 1920 – 1960 luvuilla ilmenevät alla olevasta taulukosta.
Tilojen omistajista ja rakennuksista 1900-luvulla
Tätilä
Vuonna 1932 Tätilän omistajina olivat Aimo ja Aili Sipilä. Tilan päärakennus oli valmistunut 1910-luvulla. Siinä oli tiilinen pohjapohjakerros. Karjasuojissa oli silloin sähköpumppukäyttöinen vesijohto ja navetassa automaattiset juomakupit.
Metsät olivat hoidettua kuusimetsää. Tila tuotti myyntiin viljaa, maitoa, lihaa, perunoita ja munia. Tilaan kuului useita talous- ja eläinsuojarakennuksia.
Vuonna 1958 Tätilä siirtyi Esko ja Leena Sipilän nimiin. Heidän aikanaan tilalla oli jo leikkuupuimuri, traktori ja myös hevonen. Nautakarjasta oli jo luovuttu.
Frantsi
Frantsin tilan omistajana oli vuonna 1932 Viktor Frantsi, joka oli jo yhdestoista saman suvun edustaja talon isäntänä. Tila oli siirtynyt hänen nimiinsä vuonna 1925.
Tilaan kuului useita rakennuksia, joissa kaikissa oli sähköpumppukäyttöinen vesijohto sekä kotitarvemylly. Metsä oli hoidettua kuusimetsää. Tila tuotti myytäväksi viljaa, maitoa, perunoita ja lihaa.
Hirsisen päärakennuksen sanotaan olevan vuodelta 1848. Peruskorjaus tehtiin 1928, huoneita oli 8. Toisessa asuinrakennuksessa oli 6 huonetta ja sauna. Puu- ja sementtitiilirakenteinen karjarakennus oli vuodelta 1905. Siinä on talli, navetta sekä työ- ja rehutilat. Rakennuksen yhteyteen valmistui vuonna 1927 sikalaosa.
Muita rakennuksia ja tiloja tilalla olivat kuivaamo ja kalustosuoja, erillinen kalustovajarakennus, vilja-aitta, talousrakennus, jossa oli 2 autotallia, kalustovaja ja varastotiloja.
Puutarhanhoito kiinnosti isäntäperhettä erityisesti. Vuonna 1963 puutarhassa mainitaan olleen 400 omenapuuta. Siellä kasvatettiin myös tomaatteja. Tilan metsissä oli sekä kuusta että mäntyä. Metsiin oli istutettu 4 500 männyn tainta. Tavoitteena oli saada tilan metsät mäntyvaltaiseksi.
Komonen
Komosen tilana omistajana olivat vuonna 1932 Matti ja Maire Komonen. Matti Komosen nimissä tila oli ollut vuodesta 1923. Silloisessa päärakennuksessa oli 9 huonetta. Talossa oli niin lämmin- kuin kylmävesiverkosto.
Puutarha ympäröi rakennusta. Myös karjasuojissa on sähköpumppukäyttöinen vesijohto. Talossa oli kotitarvemylly ja jo silloin traktori. Tilan metsä oli hoidettua havumetsää. Tila tuotti myytäväksi viljaa, maitoa, perunoita ja rehua.
Vuonna 1963 Komosen tila oli taas Turun kaupungin omistuksessa. Sen koko oli pienentynyt viidenneksellä 67,7 hehtaariin. Se oli kuitenkin vieläkin maatalouskäytössä. Tilan vuokraajina olivat Kalevi ja Matti Yrjölä.
Halisten kylä tänään
Vuosisadat ovat vaihtuneet. Halisten kylä on säilyttänyt kuitenkin yleisilmeensä ihmisten asuttamana kylänä, jossa elanto hankitaan maan tuotteilla, ja eläinten ja nyt erityisesti hevosten pidolla.
Kylän läpi kulkee Turun kaupungin rakentama ulkoilureitti. Polkua kulkiessa kohtaa arvokkaan ja vaikuttavan maalaismaiseman. Kävellessä syntyy mielikuva siitä, että alueella on eletty ja tehty työtä vuosisatoja.
Rakennusten nykykunto herättää kuitenkin huolen: onko kaikki tehty kylän elinkelpoisuuden takaamiseksi myös tulevaisuudessa?
Timo Leinonen
LÄHTEET
Alitalo, Raija. Aura- ja Vähäjokilaakson kylännimet. Lisensiaattityö. Turun yliopisto. 1966.
Jutikkala, Eino. Suomen talonpoika kautta aikojen. WSOY. 1946.
Kaukovalta, K. V. & Kaukovalta-Kaila, Eila. Maarian pitäjän historia III osa. 3. Maaria 1866 – 1943. Maarian seurakunta ja kunta. Turku 1950.
Perälä, Väinö. Maarian pitäjän historia II osa. 3. Maaria 1600 – 1865. Maarian seurakunta ja kunta. Turku 1949.
Suomen Maatilat. Tietokirja maamme keskisuurista ja suurista maatiloista III osa. Turun ja Porin lääni, Ahvenanmaa. WSOY. 1932.
Suuri Maatilakirja. Lantgården i Finland I. Turun ja Porin lääni. Varsinais-Suomi. Kustannustuote OY. 1963.
Tallgren, A. M. & Oja, Aulis. Maarian pitäjän historia I. Maarian seurakunta ja Kunta. Tampereen työväen kirjapaino. 1944.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ruotujakolaitos
http://fi.wikipedia.org/wiki/Gustav_Otto_Douglas
http://fi.wikipedia.org/wiki/Isojako
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_Talousseura