Turussa vaikuttanut kirjailija Konrad Lehtimäki (1883 – 1937) liittyy tiiviisti Harri Raittiin käsikirjoittaman ja Mikko Rantasen ohjaamaan Taimi II:ssa esitetyn näytelmän Toivon ja tuhon tie syntyhistoriaan.
Olin vuosia sitten tutustunut suurella kiinnostuksella häneen saatuani sattumalta käsiini Kaarlo Isotalon hänestä kirjoittaman elämänkerran, nimeltään Hehkurinta. Hänen yksilöllinen ja kiivasluonteinen ajattelutapansa ja sodanvastaisuutensa puhuttelivat.
Kiinnostusta lisäsi, kun myöhemmin tutustuin Turun paikallispoliittisiin tapahtumiin ja näissä mukana olleisiin ja vallankumoukseen pyrkineisiin toimijoihin ja instituutioihin (Arbetet – lehti). Heräsi kysymys myös siitä, mikä Konrad Lehtimäen rooli tai merkitys oli näissä Turun tapahtumissa.
Konrad Lehtimäki oli poliitikko ja merkittävä kirjallinen vaikuttaja, mutta ei aktiivinen taisteluihin osallistuja, vaikka hänen nuorempien veljiensä, Vernerin ja Hjalmarin olivat punaisten johdossa Tampereen taistelujen viimeisessä vaiheessa. Turun vallankumoukselliset osallistuivat aktiivisesti poliittisen tilanteen kärjistämiseen, mutta sisällissodan puhjettua Turussa tilanne säilyi varsin vakaana taistelujen keskittyessä muualle Suomessa. Näin näissä kahdessa yhteisiä piirteitä ja esimerkkejä siitä, miten konfliktit kärjistyvät hallitsemattomaksi väkivallaksi.
Alun perin Suomi100 ohjelmaan valitussa näytelmässä oli suunnitelmissa yhdistää Lehtimäen persoona ja kirjailijakohtalo Turun poliittisen prosessin kärjistymiseen koko maata koskeviin väkivaltaisuuksiin. Osoittautui kuitenkin jo varsin alussa, että käytettävissä oleva historiallinen aineisto ja näytelmän toimivuus eivät riittävästi tukeneet suunnitelmaamme. Lehtimäki jäi lopulta näytelmässä vain yksittäisen maininnan varaan.
Seuraavassa esittelen Lehtimäkeä tarkemmin. Tiedot perustuvat ensisijaisesti Kaarlo Isotalon hänestä kirjoittamaan elämänkertaan nimeltään Hehkurinta. Kirjoitukseni on kuitenkin eniten velkaa niille keskusteluille, joita minun oli mahdollisuus käydä projektini yhteydessä Konrad Lehtimäen pojan, taidemaalari Armas Lehtimäen pojan, hammaslääketieteen tohtorin Kimmo Lehtimäen ja Konrad Lehtimäen elämään syvästi paneutuneen valtiopäiväneuvos Ensio Laineen kanssa.
Lapsuus jaa nuoruus
Konrad Lehtimäen isä Vilhelm Vilhelminpoika syntyi 1857 Kaarinassa. Hänen Vilhelm Adolf oli syntynyt Somerolla 1830, josta oli muuttanut Kaarinaan 1854 ja avioitunut Maria Jaakontyttären kanssa 1856. Vilhelm Adolf toimi Kaarinassa pappilan hevoskuskina. Vuonna 1864 perhe muutti Vahdolle Lavamäen kartanoon töihin. Lehtimäki -nimi otettiin käyttöön Vahdolla.
Perheen Vilhelm – pojasta tuli Lavamäen kartanon renki, joka nai kartanon nuorimman tyttären Johanna Emilia Åkermanin. Tämä synnytti sukulaisten välistä vastakkainasettelua. Vilhelmin sanottiin olevan myös kiivasluonteinen.
Isotalo kertoo tätä kuvaavan tarinan. Kerran Vilhelm ja Lavamäen kartanon herra olivat palaamassa Turusta reellä yhteiseltä kaupunkimatkalta. Vilhelm oli vaatinut itselleen Kartanon nuorinta tytärtä vai 17-vuotiasta Emililaa. Kun isäntä ei ollut vaatimukseen suostunut, Ville oli ottanut tätä kiinni turkin kauluksesta ja uhannut: ”Jos et anna Emiliaa, kuristan sinut ja jätän susien syötäväksi.” Isäntä oli sitten suostunutkin.
Siihen aikaan susilaumoja oli paljon Ruskon ja Vahdon välisellä alueella. Avioliitto solmittiin maaliskuussa 1882 ja seuraavan vuonna 18.1.1883 syntyi esikoinen Konrad Vilhelm.
Vilhelm joutui myös kyläläisten kanssa vastakkain. Tähän vaikutti Vilhelmin kiivas luonne ja se, että hän nuorempana kerrotaan käyttäneen varsin alkoholia. Kaupunkimatkan varsinkin olivat edellä mainitussa mielessä vaikeita.
Vakavin tapaus johti vankeustuomioon Turun markkinoinnilta paluumatkalla syntyneen pahoinpitelyn johdosta. Joku kyläläisistä oli Vilhelmin kertoman mukaan lyönyt hänen hevostaan ruoskalla. Hän oli siitä suuttunut ja pahoinpidellyt ruoskijan sairaalakuntoon. Tapaus kärjisti Vilhelmin välit kyläläisiin entisestään. Vilhelm osasi niin puolustaa kuin hyökätäkin sanallisesti. Tämäkin oli varmaan omiaan vaikuttamaan suhteiden kärjistymiseen muihin kyläläisiin.
Vankeuden aikana perhe häädettiin torpasta maksamattomien vuokrarästien takia. Konrad oli silloin 8- 9-vuotias. Hän koki ilmeisesti nämä tapahtumat hyvin voimakkaasti. Myöhemmin hän työsti näistä kokemuksistaan omaan elämänkulkuunsa liittyvän romaani Taistelija. Kirjan ensimmäinen osa ilmestyi 1922.
Isotalo luonnehtii Lehtimäkeä poikkeuksellisen lahjakkaaksi ja kilpailuhaluiseksi yksilöksi, jolla oli tavattoman hyvä kunto.
Konrad oli myös ilmeisen herkkä kokemaan sosiaalista eriarvoisuutta ja epäoikeudenmukaista kohtelua. Hän pyrki muuttamaan sen, minkä koki vääräksi.
Isotalo kirjoittaa: ”Aikalaisten kertoman mukaan Konrad Lehtimäen oikeustaju oli äärimmäisen herkkä, joskus melkein sairaalloisuuteen saakka.”
Hän oli tietoinen luonteensa kiivaudesta ja sen synnyttämistä käytännön ongelmista. Hän pelkästi, että hänen reaktionsa joihinkin vääräksi kokemaan asiaan olisi riistäytynyt pois omasta hallinnastaan.
Kun Konradin isää Vilhelm Lehtimäki haastateltiin Turun Ukkokodissa vuonna 1952 hänen täyttäessä 95 vuotta, isä kertoi Konradin olleen ihmelapsen.
Muutto Turkuun
Perhe muutti Maariaan Raunistulaan 17.10.1897. Konrad oli silloin 14-vuotias. Hänen kirjansa muutettiin Turkuun. Hän oli päässyt leipurin oppiin. Turussa Konrad alkoi opiskella ruotsia. Vuoden perästä hän muutti Helsinkiin sokerileipurin oppiin. Kolmessa ja puolessa vuodessa hän saavutti täysin oppineen sokerileipurimestarin arvon.
Helsingissä Konrad suoritti kansakoulukurssin. Hän oli kiinnostunut historiasta, maantieteestä, yhteiskunnallisista asioista ja kielistä. Ruotsin ohella hän opiskeli myös venäjää ja englantia. Kielitaidon ansiosta hän pystyi lukemaan ja perehtymään kirjallisuuteen alkukielillä.
Isotalo kertoo tarinan ajalta, jolloin Konrad työskenteli Helsingissä Ekbergin konditoriassa Helsingissä. Leipomossa oli ollut rautalankahäkki hiirenpyydyksenä. Yön aikana pyydykseen oli mennyt hiiri. Konditoriamestari oli heittämässä pyydystä uuniin hiirineen päivineen. Tästä Konrad oli tästä menettänyt malttinsa ja estänyt väkivallalla uhkaamalla aikeen.
Kirjoituksissaan Lehtimäki kuvasikin erityisesti hevosten ajattelevina ja tuntevina olioina. Novellissaan Tykkihevonen hän kuvaa hevosen tuntemuksia ja valintoja sodan kauheuksien keskellä. Sota näyttäytyy hänelle kaikkien elävien olioiden kärsimysten näyttämönä.
Kiinnijoutumisen pelosta hän lähti Helsingistä ulkomaille viettäen kiertelevää elämää. Palattuaan hän sai työpaikan konttorissa, jossa hän oppi kirjanpidon ja tiliasioiden hoidon. Helsingistä Turkuun Konrad muutti 1902.
Turkuun palattua hän työskenteli runsaan vuoden rautateiden palvelukseen jarrumiehen vakanssilla. Hän oli jo silloin valinnut maailmankatsomuksekseen sosialismin. Hän joutui työpaikalla jatkuvasti sanaharkkaan muitten kanssa. Hänen käytöksensä ja näkemyksensä maailmasta ärsyttivät muita. Hän sai varoituksen. Kun se ei muuttanut tilannetta, hän joutui jättämään VR:n kokonaan.
Toisaalta Lehtimäki koki myös venäläistymisyritykset voimakkaasti 1900-luvun alussa. Hän joutui vaarallisiin tilanteisiin maassa olevien venäläisten kanssa. Hänen sanotaan kuuluneen Turussa Turun Voima-liittoon, joka oli oikeistolainen aseellisen vastarintaan luottava järjestö, joka naamioitui urheilujärjestöksi. Liitto lakkautettiin 1906.
Lehtimäki piti fyysisestä kunnostaan huolta. Hän halusi olla urheilussakin paras. Hän harrasti monenlaista urheilua: painia, nyrkkeilyä ja pyöräilyä.
Erilaisia vapaamuotoisia voimailulajeja hän oli harrastanut jo Helsingissä (esim. ratakiskon nostoa). Turussa ollessaan Lehtimäki harrasti erityisesti painia, jossa hän saavutti Turun mestaruuden ainakin vuonna 1905, hiihtoa voittaen useita kansallisia kilpailuja, maantie- ja ratapyöräilyä, nyrkkeilyä, sen aikaista muotilajia polvien notkistelua rikkoen jopa silloisen lajin maailmanennätyksen 2500 tuloksellaan 2700 sekä voimistelua.
Lehtimäen on sanottu olleen avoimesti katkera VR:n palveluksessaan ollessaan. Hän oli puheissaan vakuuttanut, että silloisia oloja oli muutettava kohti sosialismia vedoten Nils af Ursiniin. Ursin teki siihen aikaan voimakkaasti sosialismia tunnetuksi Turussa.
Isotalon mukaan Lehtimäki oli vakuuttunut herätessään poliittisesti, että sosialismin opit toisivat pelastuksen vähäväkisten taloudelliseen ahdinkotilaan. Lehtimäki ei kuitenkaan itse katsonut kuuluvansa tavalliseen työväestöön.
Hän koki tehtäväkseen herättää sorrettu kansanosa tietämättömyyden unesta vaatimaan oikeuttaan. Myöhemmin hänen sanotaan olleen sitä mieltä, että hänen kansanvalitustyönsä jäi kesken. Hän ei ollut saanut riittävää ymmärtämystä puoluetovereiltaan työssään.
Tämä oli katkeroittanut hänen yliherkkää mieltään ja haavoittuvaa itsetuntoaan. Isotalo tiivistää Lehtimäen persoonallisuuden seuraavasti: ”Hän oli etsijä, epäilijä, kyselijä, syvästi ajatteleva ihminen kaikessa levottomuudessaan.”
Lehtimäki vihittiin 25.3.1904 suutarimestari Simo Vallinin tyttären Amanda Vallinin kanssa. He saivat asunnon Turusta Pohjolan kaupunginosasta Juhannuskadun varrelta. Heille syntyi kolme peräkkäisinä vuosina: 1906 Armas Wilhelm, 1907 Toivo Konrad 1907 ja Matti Kullervo 1908.
Timo Leinonen