Mikon muisto oli koskettavasti läsnä, kun hänen veljensä Karjalohjan kirkkoherran Kaarlo Tallgrenin tyttärentytär Anna-Leena Virva ja pojantytär Katriina Tuulio kertoivat isosedästään.
Silminnäkijän kertomaa
Anna-Leena Virva kertoi, että hän on sisarensa kanssa ainoat sukulaisista, jotka ovat tavanneet Mikon. Tämä tapahtui vuonna 1943 Hausjärvellä sisarusten veljen ristiäisissä. Näin ollen tarkkaan ottaen myös veli on tavannut Mikon. Sisaret olivat silloin 5- ja 7-vuotiaita. Tämä on heille kaikille ylpeyden aihe.
Anna-Leena Virva muisteli, että Mikko-setä oli tulossa ristiäisiin junalla. Juna oli ollut myöhässä. Odotustunnelma oli ollut sähköinen, oli sota aika. Kun hän sitten tuli, kaikki olivat ilahtuneita. Pitkä tumma komea mies täytti koko oviaukon. Mikko tervehti lapsia kädestä kumartuen melkein kaksin kerroin näiden puoleen.
Mikosta puhuttiin kunnioittavasti ja arvostavasti Virvan lapsuuden kodissa. Mikon veljen, Kaarlon lasten perheissä syntynyt ensimmäinen poikalapsi sai nimekseen Mikko. Seuraavaksi syntyneellä pojalle annettiin toiseksi nimeksi Mikko.
Anna-Liisa Virva kertoi vielä kirjallisten lähteiden pohjalta isosedästään Mikosta. Mikon äiti on kirjoittanut kaikista lapsistaan päiväkirjamuotoisen elämänkerran. Mikko oli niiden mukaan äitinsä sukualaissielu ja äidilleen erityisen tärkeä. Mikko kulki lapsena äitinsä perässä pieni lapio mukanaan. Äiti seurasi tarkkaan Mikkoa. Mikko oli äidilleen hyvin läheinen, eräänlainen sukulaissielu. Äiti oli ylpeä pojastaan. Kirjeistä, huokuu äidin huoli Mikon terveyden tilasta ja syömisestä.
Mikko oli humaani persoonallisuus. Hän ei hyväksynyt poliittisia ääriliikkeitä ja kiihkoilua, eikä sota-ajan mustaa pörssiä, koska se kohteli ihmisiä eriarvoisesti. Hän viihtyi vain arkeologian parissa, halusi aina vain kaivauksiin. Hänen on sanottu olleen ikuinen pessimisti, askeetti ja liioittelevan epäitsekäs.
Mikon kaksi maailmaa
Kun Katriina Tuulio syntyi, Mikko oli jo kuollut. Katriina Tuulion mukaan Mikolla oli ollut tieteen maailman lisäksi toinen, inhimillinen maailma. Mikko-setä auttoi aina heikompia. Kaarlo kuoli samana vuonna kuin hänen poikansa, alustajan isä kirjoitti ylioppilaaksi. Muu perhe jäi tyhjän päälle. Mikko auttoi perhettä selviytymään.
Kaarlo oli ollut turvallinen isoveli Mikolle. Mikko otti samanlaisen roolin Kaarlon poikaan, alustajan isään, joka sai elää täysihoidossa Mikko-setänsä luona. Mikko mahdollisti veljenpoikansa teologian opiskelun Helsingissä ja tuki häntä monella tavalla.
Katriina Tuulion äiti seurasi aikanaan Raahen seminaarissa Mikon luentoja kotiseututyöstä. Luennoitsijana Mikko oli ollut vaikuttava, upea ja innostava. Mikon luentojen innoittamana alustajan äiti teki lopputyönsä oman kotikylän vaiheista. Hän vaali kotikylän muistoa kuolemaansa saakka. Se oli hänelle kulttuurista välittämistä.
Jälkipolville alustajien mukaan Mikon muistossa korostuu hienotunteisuus, vastuuntuntoisuus ja oikeudenmukaisuus. Alustajat totesivat, että suku on kiitollisuuden velkaa Mikolle. Mikko antoi hyvän ihmisen mallin heille.
Timo Leinonen