Halisissa asuva etnologi Helena Ruotsala kirjoittaa Aulis Katajamäen uudesta muistelukirjasta:
Halinen on muuttunut todella nopeasti viime vuosikymmenien aikana. Se on saanut paljon uusia asukkaita niin kotimaasta kuin ulkomailta. Muutoksen huomaa niin monista kadunnimistä kuin Halisten Kylänmäestä taloineen. Paljon tästä entisestä ajasta Halisissa kertovat Aulis Katajamäen kirjoitukset KoroiSet-lehdessä 2008-2017. Hänet valittiin Halisukoksi vuonna 1995. Nyt nämä kirjoitukset on yksissä kansissa julkaissut Halinen-Räntämäen kotiseutuyhdistys Timo Leinosen toimittamana.
On todella hienoa, että nämä lehdessä olleet pakinat on saatu nyt yksiin kansiin, sillä Halisten entisen asukkaan, täällä yli 68 vuotta asuneen Aulis Katajamäen kertomana vanha Halisten kylä herää uudelleen eloon. Näin me nykyiset asukkaat saamme tietää keitä ja miten täällä on ennen eletty. Meille Halisten menneisyys tulee esille niin nykyisten ja kansainvälisten asukkaiden korviin kalskahtavista oudoista kadunnimistä kuin vanhoista pihapiireistä Aurajoen varrella tai Virnamäen esihistoriasta. Kirjoitukset on jaoteltu neljän teeman avulla. Sen aloittaa Piirteitä ihmiselosta ennen, sen jälkeen seuraa lyhyemmät osat Talvi Halisissa, Eräretkillä ja Joulumuistot, joka myös sopii tähän aikaan, sillä jouluunhan on enää vajaat kaksi kuukautta.
Kirja alkaa Katajämäen kertomuksista entisestä elämästä Halisissa lähinnä kolmen talon, Frantsin, Komosen ja Tätilän kautta. Elämä on ollut ennen ankaraa, mutta myös yhteisöllistä, sillä kirjoituksissa tulee esille myös naapureista ja vanhuksista huolehtiminen. Lippo eli lippoamiseen käytetty kalanpyydyskin lainattiin oudolle ihmisille ja lippo palautettiin lahnasaaliin kera. Monesti lapset ovat joutuneet töihin tai viemään lämpimäisiä kylässä asuville vanhuksille. Nurmiskat ja monet muut tulevat eläviksi näiden sivujen kautta. Ja monien pakinoiden mukana tutuksi tulevat jotkut maastossa vielä näkyvät jäljet, joita me myöhemmät asukkaat olemme voineet ihmetellä. Monet Katajamäen kertomuksista kertovat sota-ajasta ja sen tuomista ikävistä asioista. Yksi surullinen kertomus on kolmesta sodassa kuolleesta halislaisesta pojasta, joista yksi oli Katajamäen isoveli.
Talvesta kertovan osan kirjoitukset kertovat siitä ajasta, jolloin lumi ja jää olivat jokavuotisia asioita myös Halisissa. Täällä hiihdettiin, luisteltiin ja laskettiin mäkeä. Toivottavasti talven iloista voivat nykypolvetkin vielä täällä nauttia, sillä Halinen tarjoaa siihen hyvät mahdollisuudet, kuten voimme tästä kirjastakin lukea.
Talven iloista kertovat myös muutamat Katajamäen Lappiin sijoittamat kertomukset, sillä hän toimi johtajana Lappiin eri vuodenaikoina tapahtuvilla retkillä. Niillä patikoitiin tai vaellettiin hiihtäen tunturissa. Nämä Lapin retket kuuluvat Katajamäen työuraan SLEY:n piirisihteerinä. Hän toimi myös Maarian seurakunnan luottamustoiminnassa 30 vuoden ajan.
Kirjan lopussa Joulumuistot-osan kertomuksista ensimmäisessä matkataan muistin avulla 1930-luvulle ja myöhemmin Hettaan. Viimeisissä pohditaan myös lumetonta joulua, joka viime vuosina on totta myös täällä Halisissa. Osa kertomuksista ajoittuu jouluun ja myös joulunviettoon Halisissa.
Kiitos Kotiseutuyhdistys Halinen-Räntämäki ry:lle tämän kirjasen julkaisemista.
Helena Ruotsala
Emeritusprofessori