Kotiseutu kuuluu kaikille – asuinpaikkana Halinen

Halisissa asuva Turun yliopiston etnologian professori Helena Ruotsala kertoo seuraavassa Halisista niin tutkimuksiin kuin omakohtaisiin kokemuksiinkin perustuen.  Ruotsala on etnologi, ihmisyhteisöjen henkisen ja aineellisen kulttuurin tutkija, jonka tutkimuksen painopistealueisiin kuuluvat mm. Lappi, pohjoiset alueet ja suomalais-ugrilaiset kansat. Hän on Suomen Kotiseutuliiton valtuuston ja Kotiseutuyhdistys Halinen-Räntämäki ry:n jäsen. Hänen voidaan hyvin sanoa jatkavan Suomen kotiseutuajattelun perustajahahmon A. M. Tallgrenin henkistä perinnettä alueella.

Etnologian professori Helena Ruotsala

Halisista on monenlaisia mielikuvia, joista osa on vastakkaisia, osa puolestaan samankaltaisia. Mitä muuta mieltä voisikaan olla keskustan lähellä sijaitsevasta monikulttuurisesta lähiöstä, joka on noussut vanhan historiallisen maaseutumaisen kylän tienoille? Halinen on aluetta, jossa nykyihmisen mielissä oudoilta tuntuvat kadunnimet ovat peräisin katoliselta ajalta tai liittyvät perinteiseen maatalouteen. Sen sillalta voi nähdä samalla kertaa kolmen keskiaikaista kirkon tornia ja entisen piispanistuimen paikan ja jossa ohikulkevat voivat puhua joitakin Halisissa puhuttavista kymmenistä kielistä? 

Kaupunginosastamme on käytetty useita nimiä, sillä Halisten lisäksi nimenä on ollut Hallinen tai Halis, jota on käytetty vanhoissa asiakirjoissa. Nimi Hallinen vakiintui viralliseen käyttöön 1800-luvulla, mutta kirjoitusmuodoksi tuli Halinen. Nykyään busseissa nimi on myös toisella kotimaisella eli Hallis. 

Halinen on mielenkiintoisella tavalla sekoitus vanhaa ja uutta, sillä asutusta on jo rautakaudelta alkaen. Halisista ja sen lähistöllä tunnetaan rautakautisia asuinpaikkoja ja kalmistoja. Aivan lähellä rajalla eli Kaarinan puolella sijaitsee Ravattulan Ristimäki, jossa arkeologisten tutkimusten perusteella on Suomen vanhin kirkon paikka. Lisäksi kaivausten tuloksina on pystytty määrittämään Ravattulan Ristimäen muinaispuku. Ainakin osa meistä halislaisista omii tästä syystä mielellään Ristimäen.  

Ristimäen lisäksi Halinen rajoittuu toisella suunnalla Koroisiin. Aurajoen toisella puolella sijaitsevaa vesilaitoksen aluetta ei enää lasketa kuuluvaksi Halisten kaupunginosaan. Vanhinta asutusta edustava historiallinen Halisten kylänmäki muodostaa kuitenkin vesilaitoksen ja Halistenkosken kanssa yhden valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. Itse kylämäkeen kuuluu kolme tilaa eli Tätilä, Komonen ja Frantsi. Nämä tilat rakennuksineen ovat pääosin peräisin 1800-luvulta ja 1900-luvun alusta. Päärakennusten lisäksi mm. aitat edustavat vanhempaa rakennuskantaa. Näiden lisäksi siellä täällä on vielä – toki hieman uudistetussa muodossa – entisiä torppia tai torppien paikalla rakennettuja taloja. 

Halisten historia muodostaa kiinnostavan taustan nykypäivään. Halinen on myös vanhaa teollisuusaluetta, sillä Suomen tekstiiliteollisuuden voi sanoa alkaneen Halisten koskella, kun 1549 otettiin käyttöön Turun linnan vesikäyttöinen vanustusvalkki, jonka avulla villasta saatiin aikaan verkaa ja sarkaa. Uudemmasta teollisuudesta on vielä näkyvillä jäänteitä, kuten Kupittaan saviradasta, joka kuljetti Aurajoen savea tehtaalle. Halistenkosken ja sen padon luona sijaitsevassa Myllärintalossa sijaitsee Aurajokisäätiön opastuskeskus näyttelyineen sekä kesäkahvila. Padon alajuoksulle kokoontuu aika ajoin kalastajia.  

Viime vuosikymmeninä Halinen on käynyt läpi suuria muutoksia, ja siitä on kasvanut noin 4 000 asukkaan monikulttuurinen ja -kielinen kaupunginosa. Halinen tunnetaan yhtenä Turun suurimmista maahanmuuttajakeskittymistä, jota lisää vielä TYS:n lähinnä vaihto-opiskelijoille tarkoitetut   asunnot. Perinteinen kylämäisyys ei ole kokonaan kadonnut Halisista, vaan se tunnistetaan edelleen kaupungin ja maaseudun risteytykseksi. Halisten keskustan kerrostaloaluetta kiertää laaja pientaloalue. Vaikka pääkaduille ei näy, niin Halisessa on paljon pientalovaltaista omakoti- ja rivitaloasutusta. Lisäksi alueelle ovat tunnusomaisia laajat metsä- ja peltoalueet, joiden ulkoilu- ja virkistysmahdollisuudet tulivat tutuiksi viimeistään koronan aikana, sillä ulkoilijoiden määrä on lisääntynyt voimakkaasti viime vuosina. Iltaisin on vaikea löytää parkkipaikkaa padon luona. Kävijöitä lisännee myös alueella kulkevat pyhiinvaellusreitit. 

Halisissa asuu paljon henkilöitä, joiden työ- tai opiskelupaikka sijaitsee Hämeenkadun läheisyydessä. Meillä Halisissa asuvilla on varmasti yksi hienoimpia työmatkoja yliopistolle, sillä kävely- ja pyöräilyreitti kulkevat osaksi Aurajoen rantaa. Samalla voi nauttia alueen moni-ilmeisyydestä, sillä reitti kulkee Virnamäenpuiston ja vanhan Haliskylän läpi. Matkalla voi tehdä havaintoja vuodenaikojen vaihtelusta tai mitä uusia lintuja löytyy kosken luota.

Virnamäen kallion näköalapaikan kalustoa ”talviteloilla”

Koronaeristyksen aikana lähellä sijainneet muinaisjäännökset tulivat miltei päivittäin tutuiksi, sillä kävelipä vanhan maalaiskylän entisiltä mailta miltei mihin suuntaan tahansa, kulki muinaisjäännösten ohi. Yksi kävelyreittini kulkee Virnamäen muinaisjäännösalueen halki. Siihen kuuluvat kalmistoalue ja asuinpaikka, jonka lähellä sijaitsee kuppikiviä. Lähellä sijaitsevalle kalliolle ilmestyi viime vuoden aikana pöytiä ja penkkejä, joita on mukava käyttää piknikeihin tai ihailla auringonlaskua. Viime talvena sinne oli jätetty myös liukuri. Nyt ei ole vielä niin paljon lunta, että voisi laskea mäkeä.  

Virnamäen kuppikivi on käytössä vieläkin

Yksi mielenkiintoinen muinaisjäännösryhmä on alueen kuppi- tai uhrikivet. Osaa niistä käytetään vieläkin ja niinpä onkin jännittävää kulkea miltei päivittäin yhden Virnamäen kuppikiven ohitse nähdäkseni, onko sinne uhrattu jotain. Yksi mieleen jäänyt uhri oli eräänä syksynä kivelle jätetty puinen kampa. Mikä sen funktio oli, on jäänyt askarruttamaan mieltäni. Kiveltä on löytynyt erilaisia ruokatavaroita, marjoja ja kukkia sekä mm. kynttilöitä. Minulle on myös kerrottu, että nykyäänkään sitä ei saa ohittaa ilman antimia. On mielenkiintoista pohtia kuppikivien merkitystä tänä päivänä ja verrata niitä vaikkapa muualla kuten Virossa tai Marinmaalla luontouskoa harjoittavien uhrimenoihin. 

Nykytaidetta Halisten metsässä

Minkälainen asuinpaikka Halinen on? Siitä on tietysti monenlaisia mielipiteitä ja ainakin osa meistä pohtii niitä muutoksia, joita tuleva bussien runkolinjauudistus tuo tullessaan. Sen tavoitteena on    helpottaa sekä nopeuttaa jokapäiväistä liikkumista, mutta huonolta näyttää. Hämeenkadun tienoilla sijaitsevat tämän alueen tärkeät oppilaitokset, TYKS, Kirkkokadun terveyskeskus ja neuvola, Nummen kirjasto, Kupittaan asema ja monet muut tärkeät kohteet. Monien työpaikka sijaitsee juuri tällä hetkellä yhden ja helpon bussimatkan päässä. Uudistus näyttää ehkä suunnittelijan työpöydällä hienolta, mutta marraskuun loskassa, pimeydessä tai liukkaudessa meistä käyttäjistä se ei siltä vaikuta. Toinen asuinviihtyvyyteen vaikuttava tekijä on aika ajoin esiintyvät hajuhaitat biokaasulaitokselta. Outoa, että näitä ei saada lukuisista valituksista ja uhkasakoista huolimatta kuriin. 

Hiljaa virtaa Aurajokikin

Halisista on tehty myös kenttätöitä ja opinnäytteitä. Eräässä gradussa tutkittiin maahanmuuttajanaisten kotikäsityksiä. Halisissa asuvien maahanmuuttajanaisten kodin kokemukset määrittyivät sosiaalisen elämän sekä entiseen kotimaahan liittyvien kulttuuristen ja symbolisten suhteiden sekä kautta. He vertasivat esimerkiksi Aurajokea Eufratiin tai Tigrisiin tai Elbeen, joiden ranoilla heidän entiset asuinpaikat sijaitsivat. Heille koti ei merkityksellistynyt vain tietyn maantieteellisen pisteen kautta, vaan se oli pikemminkin mentaalinen, tunnetila ja ajatus. Moni heistä ei valinnut Halista ensijaisesti asuinpaikakseen, mutta vähitellen siitä on muodostunut heille koti. Luonto ja siihen liittyvät harrastukset korvasivat Halisten palvelujen puutteet. Haastatteluissa tuli hyvin esille Suomen Kotiseutuliiton korostama ajatus, että kotiseutu kuuluu kaikille.

Kirjallisuutta: 

Ulpu-Maria Ikonen 2015: ’’Täällä on mun koti, täällä on mun paikka.’’Tutkimus halislaisten . maahanmuuttajanaisten kotikokemuksista. Julkaisematon pro gradu, Turun yliopisto. 

Hannele Köngäs 2022: Sarkaa ja verkaa Halisissa ennen ja nyt.  www.koroinen.fi

Sanna Kupila 2021: Kylistä kasvoi Turku – Kaarinasta, Maariasta ja Raisiosta Turkuun liitettyjen kylien historiaa. Turun museokeskuksen julkaisuja 87, Turun museokeskus 2021.

Veli-Pekka Toropainen 2015: ”Aurajoen Halisten historiaa” – Suomen Sukututkimusseuran Vuosikirja 48 /2015.

Helena Ruotsala, Suomen Kotiseutuliiton valtuuston jäsen

Kuvat: Helena Ruotsala, alin kuva: Timo Leinonen