Elämme yksilöllisyyttä korostavassa ja arvostavassa ajassa. Jokaisen kuuluu hoitaa asiansa yksin, apua ei saa eikä pyydetä, vaikka tarve olisi kovakin. Joskus kaipaan ensimmäisen koronakevään tunnelmaa, kun Turun kaupunginosien some-ryhmissä tarjottiin kaupassakäyntiapua terveydeltään hauraille – ja apua myös vastaanotettiin, ulkoilutettiin sairastuneen naapurin koiraa ja laitettiin nalleja ikkunoihin tai parvekkeille ohi kävelevien lasten iloksi. Se kaikki oli tietenkin kriisitilanteessa syntynyttä yhteisöllisyyttä, mutta todisti, että me turkulaiset kyllä välitämme toisistamme – niistä vieraammistakin turkulaisista.
Tällaiset Halisillan kaltaiset tapahtumat osoittavat, että yhteisöllisyys elää ja voi hyvin. Kokoonnutaan yhteen, moikataan tuttuja ja katsellaan vieraampia vähän syrjäsilmällä arvioiden, olisiko siitä kaveriksi. Ollaan ylpeitä omista kotinurkista eikä oikeastaan edes välitetä siitä, mitä muut ajattelevat.
Ylpeys kotikaupungista taitaa olla se, minkä muualta tulleet usein tulkitsevat umpimielisyydeksi, vaikka emmehän me turkulaiset sellaisia ole. Tulkitsevat väärin, nuo junan tuomat – tai entistä useammin bussin tuomat, kun nuo itäsuomalaiset vastustavat Länsiradan kunnostamista. Teillä Koroisten nurkilla asuvilla on myös muita kaupunginosia enemmän syitä olla ylpeä kotikulmistanne: Koroinen on vanhinta Turkua ja mainitaan ensimmäisen kerran kirjallisissa lähteissä jo vuonna 1229 – eli täältä Turun historian katsotaan alkaneen.
Turussa on enemmän yksinasuvia ihmisiä kuin muualla Suomessa. Viimeisin tilastotieto oli se, että 56 prosenttia turkulaisista juo aamukahvinsa yksin. Se tarkoittaa, että vaikka osa yksinasuvista on täysin tyytyväisiä omaan seuraansa, osalle yksinäisyys on liiankin tuttu tunne. Turku on kuitenkin meidän kaikkien yhteinen kaupunki, josta ei tarvitse iloita yksin. Yksinäisyyttä voi hälventää hakeutumalla samanlaisista asioista kiinnostuneiden ihmisten seuraan.
Yksi varteenotettava vaihtoehto on Turkuseura, joka on kaikkien turkulaisten yhdistys. Se on yhdistys meille kaikille, jotka haluamme vaalia, fiilistellä ja tuoda esille sitä todellista Turkua. Me teemme yhdessä tapahtumia, julkaisuja ja ilmiöitä – sydämellä, ilolla ja suurella Turku-rakkaudella tietysti. Yhdistys pyrkii toiminnallaan vahvistamaan turkulaisten yhteisöllisyyttä sekä kaikkien alueen toimijoiden ja kaupungin elinvoimaa. Turkuseura on siis turkulaisuuden koti ja meidät löytää Turun sydämessä. Myymälämme on kauppahallissa, toimistomme Taiteen talossa ja toimintaamme voi tutustua somessa tai internet-sivuillamme. Meillä on suunnitelmia yksinäisten ihmisten arjen parantamiseen, joten tapahtumasivujamme kannattaa seurata. Tapahtumiimme osallistuminen on jäsenillemme ilmaista, eikä jäsenyytemme maksa kuin 33 euroa vuodessa. Perheenjäsenen saa porukkaan mukaan 7 eurolla.
Setlementti-yhdistykset ovat julistaneet kuluvan viikon naapuruusviikoksi. Riippumatta siitä,olemmeko täällä Halisissa, Martissa tai Turun keskustassa, me olemme yhteisessä kotikaupungissamme. Meillä on naapurimme kanssa enemmän yhteisiä kuin erottavia asioita täysin riippumatta siitä, onko naapuri syntynyt Turussa, Joensuussa, Kiovassa tai Bagdadissa. Tai kannattaako naapuri maanantaina Turun valtuustossa hyväksyttyä raitiotiehanketta. Me nauramme samoille vitseille, kuvaamme kirsikankukkia keväällä, liikutumme samoista ilmiöistä ja tykkäämme syödä jäätelöä kuumana päivänä. Käynnissä on paljon hankkeita, paikallisia ja valtakunnallisia, joilla tavoitellaan yksinäisyyden vähentämistä.
Minä näen, että me kaikki voimme tehdä osamme. Siltä taloyhtiön pihalla yksin istuvalta voi kysyä, kaipaako hän juttuseuraa. Jos naapuri lähtee samaan aikaan kävelylle, mutta aina eri suuntaan, voi kysäistä, että käveltäisiinkö samaan suuntaan. Pieniä juttuja, joista voisi alkaa mukava tuttavuus.
Meillä ihmisillä on myötäsyntyinen tarve kuulua yhteisöön, olla osa jotain ihmisryhmää. Se on keskeistä hyvinvoinnillemme. Tutkimukset osoittavat, että sosiaaliset suhteet ja yhteisöön kuuluminen vähentävät stressiä, saa paremmalle tuulelle ja elinikäkin saattaa pidentyä kun elämäänsä päästää muita ihmisiä. Jaettu surukin on aina kevyempi kantaa. Minä aloitin tämän homman juttelemalla lähikaupan kassojen kanssa. Nyt jo morjenstetaan kun tullaan kadulla vastakkain. Saman taloyhtiön ihmisen kanssa sain hauskan keskustelun aikaiseksi parkkipaikkojen sammalpeitteestä, alemman kerroksen nuoren kanssa juteltiin maanantaina ratikasta ja naapuritaloyhtiön koiranomistajasta on tullut jo Facebook-kaverini. Väitän, että tällaisin pienin teoin Turusta tehdään kivampi kaupunki meille kaikille.