Saimme HaliSviikon päätilaisuuden, HaliSillan, avaajaksi ja juhlapuhujaksi Kotiseutuliiton Varsinais-Suomen valtuustoedustajan Jari J. Laihon Salon alueelta Olemme saaneet häneltä myös luvan julkaista Koroinen.fi sivulla hänen puheensa myös suuremman yleisön luettavaksi. Tämän me teemme mieluusti jo senkin takia, että Halisten alue liittyy likeisesti täällä vaikuttaneen Tallgren-kulttuuriperheen kautta Suomen kotiseutuliikkeen historiaan. Puheessa tiivistyy kotiseutuliikkeen historia ja merkitys.
Hyvä juhlaväki
Minulla on ilo ja kunnia tuoda Suomen Kotiseutuliiton tervehdys tähän HaliSviikon juhlaan, HaliSiltaan.Varhaisimman kotiseututyön lähtökohdat on löydettävissä 1600-luvulta, jolloin Ruotsissa v. 1666 perustettu Antikviteettikollegio kokosi tietoja myös Suomen muinaismuistoista ja historiallisista paikoista. Alussa tiedot keräsi papisto, myöhemmin paikallistutkimuksen keskukseksi nousi Turun akatemia. Paikalliskuvauksia laativat erityisesti papit ja maanmittarit. Erityisen merkittävä paikallistutkimuksen edistäjä oli Henrik Gabriel Porthan. Paikalliskuvausten kirjoituttamisen otti ohjelmaansa myös vuonna 1797 perustettu Suomen talousseura.
Kansallisromantiikan nousun myötä käynnisti v. 1831 perustettu Suomalaisen Kirjallisuuden seura järjestelmällisen kansanperinteen keruun.1800-luvun viimeisien vuosikymmenien aikana syntyi kokonainen perinteen keruuta tekevä kenttätyöntekijöiden verkosto, joka tarjosi perustan aatteelliselle kotiseututyölle. Ensimmäiset paikallismuseot syntyivät seuraavassa järjestyksessä: Raahe 1862, Turku 1881, Sortavala 1883, Kuopio 1884, Pori 1888, sekä 1890-luvulla Viipuriin, Raumalle, Käkisalmeen, Uuteenkaupunkiin, Vaasaan ja Ouluun.
Järjestäytyneen suomalaisen kotiseutuliikkeen syntysanat lausuttiin Lohjalla 24. maaliskuuta 1894. Hankkeen puuhamiehenä oli filosofian lisensiaatti Robert Boldt (1861-1923). Liikkeellä haluttiin vahvistaa kansallista kulttuuriperintöä venäläistämistoimien paineessa, ja tässä Boldt ystävineen näki tärkeäksi saada tavallista kansaa mukaan oman ympäristönsä ja paikallisen kulttuuriperinnön tutkimiseen. Boldtin mukaan oikea isänmaanrakkaus saattoi kasvaa vain kotiseuturakkaudesta, ja hän näki myös, ettei paikallisesti hajautettua kulttuurityötä pystynyt sortovalta tukahduttamaan yhtä helposti kuin keskitettyä tutkimustoimintaa.
Samaisessa kokouksessa maaliskuussa 1894 sai alkunsa ensimmäinen kotiseutuyhdistys Lohjan Kotiseutututkimuksen Ystävät. Aluksi toiminnot keskittyivät historiaan ja luontoon, ja toimintamuotoja olivat mm. lukuisat julkaisut, esinekeruu, paikallismuseotyö, luonnonsuojelu, perimätiedon keruu, esitelmät sekä kotiseutujuhlat. Innostus oli kova ja toiminta vilkasta. Valtakunnallisen kotiseutuyön johtoon perustettiin 1908 Suomen Kotiseutututkimuksen Keskusvaliokunta.
Maan itsenäistymisen alkuaikoina vallitsi kotiseututyön kentällä hajaannuksen aika. Kotiseututukimusta harjoittivat mm. v. 1923 perustettu Suomen Museoliitto, eri keskusarkistot, maakuntaliitot ja vuonna 1939 perustettu Talonpoikaiskulttuurisäätiö. Vuonna 1949 perustettiin Suomen Kotiseutuliitto. Sen tehtäväksi tuli maamme kotiseututoiminnan harrastajien kokoaminen sekä valtakunnallisen työkentän yhtenäistäminen. Kotiseututyö koki kukoistamiskautensa 1950-luvulla, jolloin perustettiin suuri määrä kotiseutuyhdistyksiä ja -museoita.Seuraavina vuosikymmeninä aatteelliseksi johtolangaksi kotiseututyössä tuli ns. kokonaisvaltainen kotiseututyö, ja katse käännettiin menneen sijasta tulevaisuuteen. Lähtökohtana oli, että perinteen ja paikkakunnan historian erityspiirteet luovat pohjan kotiseudun kehittämiselle.
Kotiseutu ja sen merkitys:
- Seutu, missä olen syntynyt eli synnyinkotiseutu
- kotiseutu, seutu jolta itse kukin on kotoisin tai jonka kokee kodikseen; Hajala Halikko Salo Varsinais-Suomi, Suomi, Eurooppa
- kotiseutu jossa asut; henkilökohtainen kiintymys
- oma todellinen identiteetti muuttuu, leimaantuen kotiseutuun
- oma suku on alkujaan Aurasta; Katrell……muuttivat reittiä: Aura -> Lieto -> Turku -> Kaarina
- Katariinan hautausmaa on tullut tutuksi ja edelleen isoisovanhempien hauta on hoidossa siellä
- Lapsuudessa tuli myös Halisten lähiseutu tutuksi; Koroisten risti , Maarian kirkko, Halisten koski, Aurajoki lukuisine onkireissuineen
Kotiseutu kotouttaa
Kotiseutu ja kotiseututyö kaikessa moninaisuudessaan yhdistää ihmisiä. Uusilla ja vanhoilla asukkailla, tulivat he mistä päin maailmaa tahansa, on ainakin yksi yhdistävä asia: nykyinen kotiseutu.
Kansalaistoiminta ja vapaaehtoistyö tutkitusti ankkuroivat tekijäänsä osaksi yhteisöä, kotikuntaa ja ympäröivää yhteiskuntaa. Kotiseutu- ja kaupunginosayhdistyksillä sekä asukasyhteisöillä on lisäksi hihassaan verraton valtti: paikallisuus. Asukkaiden kiinnittäminen ja juurruttaminen kotiseudulle tapahtuu paikallisen toiminnan kautta, tässä ja nyt.
Kohtaamisia syntyy arjessa:päiväkodin portilla, lähikaupassa, koirapuistossa, bussipysäkillä, jalkapallokentällä. Tullaan tutuiksi, kutsutaan mukaan, osallistutaan – ja päästään osaksi yhteisöä. ja tutuiksi on tultu, kiitos yhdistystoiminnan ja arkisten kohtaamisten.
Kannustan kaikkia paikalliseen, moninaiseen kotiseututyöhön!
Esitän vielä kerran lämpimät onnittelut ja toivotan menestystä eteenpäin!
Jari J. Laiho
Kotiseutuliiton Varsinais-Suomen valtuustoedustaja, Salo