{"id":521,"date":"2016-06-06T18:45:38","date_gmt":"2016-06-06T15:45:38","guid":{"rendered":"http:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/?p=521"},"modified":"2016-06-06T18:45:38","modified_gmt":"2016-06-06T15:45:38","slug":"jaakko-haavion-elama-ja-runous-osa-3-runoista-ja-runoudesta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/jaakko-haavion-elama-ja-runous-osa-3-runoista-ja-runoudesta\/","title":{"rendered":"Jaakko Haavion el\u00e4m\u00e4 ja runous, osa 3. Runoista ja runoudesta."},"content":{"rendered":"
\"Jaakko<\/a>
Jaakko Haavio<\/figcaption><\/figure>\n

<\/p>\n

Jaakko Haavio pohtii syit\u00e4 runon syntyyn muistelemalla lapsuuden aikaista tapahtumaa Yl\u00e4neen pappilassa. Martti veli oli ollut \u201dmarttimainen\u201d, eli tottelematon. H\u00e4net oli siksi j\u00e4tetty ilman p\u00e4iv\u00e4llist\u00e4 ja suljettu lastenkamariin.<\/p>\n

Siell\u00e4 h\u00e4n valitti kuuluvasti kurjaa kohtaloaan. Muiden lasten, eli Heikin, Katrin ja Jaakon tuli h\u00e4nt\u00e4 s\u00e4\u00e4li. He hakivat h\u00e4nelle nauriin l\u00e4hipellosta sis\u00e4kk\u00f6 Hannin avulla. Sy\u00f6ty\u00e4\u00e4n nauriin Martti kirjoitti sein\u00e4paperiin runon:<\/p>\n

Nauris on hyv\u00e4 olemas,<\/em>
\n sit\u00e4 sy\u00f6kin oikein mielell\u00e4s.<\/em>
\n Hanni antoi sit\u00e4 mulle \u00e4sken juuri,<\/em>
\n ja se pala oli aika suuri.<\/em><\/p>\n

Mist\u00e4 oikein t\u00e4m\u00e4 runo syntyi? Haavio arvelee, ett\u00e4 syyn\u00e4 on voinut olla n\u00e4lk\u00e4, k\u00e4rsimys tai hellyyden kokemus. Vastaus j\u00e4\u00e4 kuitenkin vain arvelujen varaan, ehk\u00e4 kaikista n\u00e4ist\u00e4. Useita Haavion runoja ja runokirjoja on joka tapauksessa edelt\u00e4nyt asia, jonka h\u00e4n kokenut voimakkaasti.<\/p>\n

H\u00e4nen ensimm\u00e4inen oma runonsa julkaistiin P\u00e4\u00e4skynen-lehdess\u00e4 vuonna 1914. Runo on nimelt\u00e4\u00e4n \u201dKev\u00e4\u00e4n tultua\u201d. Se kuvaa luonnon kiertokulkua Yl\u00e4neell\u00e4 lapsen silmin sata vuotta sitten:<\/p>\n

Ihana on ilma kuin keskell\u00e4 kes\u00e4\u00e4,<\/em>
\n purot ne lorisee ja linnut tekee pes\u00e4\u00e4.<\/em>
\n K\u00e4rp\u00e4set ilmassa surisee<\/em>
\n ja lammessa sammakot kurisee.<\/em><\/p>\n

Mets\u00e4ss\u00e4 laulaa peipponen pieni<\/em>
\n ja kuusen juurella kohoopi sieni.<\/em>
\n Koivut \u201dhiiren korvansa\u201d saapi,<\/em>
\n my\u00f6s kanatkin rikkal\u00e4j\u00e4ll\u00e4 raapi.<\/em><\/p>\n

Kohta on maassamme ihana suvi.<\/em>
\n Maasta on aikoja mennynn\u00e4 lumi.<\/em>
\n P\u00e4\u00e4skyset tulevat \u2013 vallan totta,<\/em>
\n lapsetkin kenk\u00e4ns\u00e4 jalasta ottaa.<\/em><\/p>\n

Muistelmissaan Haavio kysyy, miksi h\u00e4n ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 jatkoi runojen kirjoittamista sen j\u00e4lkeen? Eik\u00f6 t\u00e4ss\u00e4 runossa jo ollut kaikki, mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli runoilijana kerrottavaa?<\/p>\n

H\u00e4n kertoo my\u00f6s aina ep\u00e4illeens\u00e4 omia runollisia kykyj\u00e4\u00e4n. H\u00e4nen oli silti ollut aina pakko kirjoittaa ja ty\u00f6st\u00e4\u00e4 runoja. T\u00e4llaista ominaisuutta h\u00e4n piti \u201dyhden ihmislajin heikkoutena\u201d.<\/p>\n

Tyt\u00e4rt\u00e4\u00e4n, my\u00f6s runoja kirjoittavaa Annikkaa, h\u00e4n opasti:<\/p>\n

Runo on peruna ja pari variksen sulkaa. Runoilija t\u00f6kk\u00e4\u00e4 sulat perunaan, heitt\u00e4\u00e4 sen ilmaan ja sanoo: lintu lent\u00e4\u00e4. Jos muut n\u00e4kev\u00e4t linnun, on syntynyt runo.<\/em><\/p>\n

Haaviolle keskeisint\u00e4 runoissa ovat merkitykselliset sanat. H\u00e4n lainaa muistelmissaan Lauri Viljasen mietelm\u00e4\u00e4:<\/p>\n

Runoja ei tehd\u00e4 ajatuksista vaan sanoista. Ajatukset, vaikka olisivatkin uusiakin, eiv\u00e4t viel\u00e4 synnyt\u00e4 runoa. Tarvitaan kieli, siin\u00e4 se onkin: oikea kieli! Runon kieli on t\u00e4ydellist\u00e4, jos siin\u00e4 ei ole yht\u00e4\u00e4n tyhj\u00e4\u00e4 sanaa.<\/em><\/p>\n

Saarnassa ja runossa oli Haavion mielest\u00e4 paljon yht\u00e4l\u00e4isyyksi\u00e4. Suurin ero oli kuitenkin siin\u00e4, ett\u00e4 saarnalla pyrit\u00e4\u00e4n tietoisesti vaikuttamaan kuulijaan tai lukijaan. Runolla ei n\u00e4in tehd\u00e4. Toisaalta silloin kun runo vaikutti, se vaikutti saarnaa enemm\u00e4n.<\/p>\n

Virsikirjan lis\u00e4vihkon valmistelun tai Siionin virsien uudistamisty\u00f6n aikaan Haavio ei voinut kirjoittaa muuta runoutta. H\u00e4n kertoi:<\/p>\n

Aloin hiljalleen tajuta, miksi Jumala on pannut minut jo lapsuuteni p\u00e4ivin\u00e4 runon tekoon ja pit\u00e4nyt siin\u00e4 pitk\u00e4n ik\u00e4ni. Se tapahtui, jotta olisin voinut palvella Suomen her\u00e4nnytt\u00e4 kansaa.<\/em><\/p>\n

\"Yl\u00e4neen<\/a>
Yl\u00e4neen Simpukassa 6.7. 2015<\/figcaption><\/figure>\n

Miten Haavio ehti niin paljon? <\/strong><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n kirjoittajalla oli tilaisuus vierailla Haavion kes\u00e4paikassa Simpukassa Yl\u00e4neen Pyh\u00e4j\u00e4rven rannalla sateisena kes\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 hein\u00e4kuussa 2015 Haavion tytt\u00e4ren Annikka Tapanisen, h\u00e4nen miehens\u00e4 Antti Tapanisen ja heid\u00e4n tytt\u00e4rens\u00e4 Eevan luona. Paikka on nyt heid\u00e4n k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Kun ihmettelin, miten Jaakko Haavio pystyi tekem\u00e4\u00e4n niin paljon, Antti vastasi: \u201dT\u00e4ytyy pysty\u00e4 organisoimaan ajank\u00e4ytt\u00f6\u00e4. \u201d<\/p>\n

Eeva taas kertoi yhteisist\u00e4 kes\u00e4viikoista:<\/p>\n

Iltap\u00e4ivisin teimme Taatan kanssa yhdess\u00e4 jotakin hauskaa. Maltoimme odottaa, kun tiesimme, ett\u00e4 kun aamup\u00e4iv\u00e4n on oikein hiljaa niin, saamme tehd\u00e4 iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 jotain kivaa yhdess\u00e4.<\/em><\/p>\n

Rankkojakin aikoja toki oli Annikan mukaan:<\/p>\n

Siin\u00e4 vaiheessa, kun is\u00e4 oli kymmenisen vuotta ensin virsikirjakomiteassa ja sitten Siionin Virsi\u00e4 korjaamassa, niin kyll\u00e4 y\u00f6t j\u00e4iv\u00e4t varsin lyhyeksi. Is\u00e4 nousi aamulla kello viiden, kuuden maissa kirjoittamaan ja meni sitten yhdeks\u00e4ksi kansliaan ja muihin seurakunnan tilaisuuksiin ja palasi usein vasta illaksi kotiin.<\/em><\/p>\n

Kun kysyin, nukkuiko h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4, Annikka vastasi: \u201dKeinutuolissa pikkaisen. Ei is\u00e4 kyll\u00e4 paljon nukkunut.\u201d Antti lis\u00e4si siihen: \u201dNiit\u00e4 on paljon semmoisia ihmisi\u00e4, jotka muutenkin ovat aktiivisia, mutta sitten tulevat toimeen hirve\u00e4n v\u00e4h\u00e4ll\u00e4 unella.\u201d T\u00e4h\u00e4n Annikka totesi: \u201dEn tied\u00e4, tuliko is\u00e4 toimeen v\u00e4h\u00e4ll\u00e4 unella, mutta ainakaan h\u00e4n ei ehtinyt paljoakaan nukkua\u201d.<\/p>\n

Timo Leinonen<\/p>\n

L\u00c4HTEET<\/p>\n

Haavio, Jaakko. Mennytt\u00e4 aikaa muistelen. Kirjapaja. 1972.<\/p>\n

Haavio, Jaakko. Kun nuoruuden aika on ruusuinen. Kirjapaja. 1973.<\/p>\n

Haavio, Jaakko. Nuoren papin p\u00e4iv\u00e4kirja. Kirjapaja. 1974.<\/p>\n

Haavio, Jaakko. Liperit ja lyyra. Kirjapaja. 1975.<\/p>\n

Haavio, Jaakko. Ajalla vaaran, vaivan. Kirjapaja. 1976.<\/p>\n

Haavio, Jaakko. Vier\u00e4ht\u00e4v\u00e4t vuodet 1. 1945 – 1959. Kirjapaja. 1978.<\/p>\n

Haavio, Jaakko. Vier\u00e4ht\u00e4v\u00e4t vuodet 2. 1960 – 1977. Kirjapaja. 1979.<\/p>\n

Haavio-Tapaninen, Annikka. Ilo n\u00e4hd\u00e4. Ihmisen \u00e4\u00e4ni. Nro 33. WSOY. 2002.<\/p>\n

Haavio-Tapaninen, Annikka. Is\u00e4ni puiden omenat. Jaakko Haavio, pappi ja runoilija. WSOY. 2004.<\/p>\n

Laaksonen, Leila. Jaakko Haavio uskonnollisena runoilijana. Kotimaisen kirjallisuuden pro gradu \u2013 tutkielma. Jyv\u00e4skyl\u00e4n yliopisto. 1076. https:\/\/jyx.jyu.fi\/dspace\/bitstream\/handle\/123456789\/39341\/laaksonen_1976_jaakko_haavio.pdf?sequence=1<\/a> (viitattu 23.10.2015)<\/p>\n

Keskusteluni Jaakko Haavion entisess\u00e4 kes\u00e4paikassa Yl\u00e4neen Pyh\u00e4j\u00e4rven rannalla Simpukassa Annikka, Antti ja Eeva Tapanisen kanssa 6.7.2015.<\/p>\n

Keskusteluni\u00a0 Annikka ja Antti Tapanisen kanssa Helsingiss\u00e4 19.1.2016.<\/p>\n

Tapaninen, Jaakko (toim.). Taivaan laiturilla. Otava. 1996.<\/p>\n

https:\/\/fi.wikipedia.org\/wiki\/Jaakko_Haavio<\/a> (viitattu 23.10.2015)<\/p>\n

Tapaninen, Annikka. Kaisa ja Jaakko Turussa 1960-luvulla. Kuvat kokosi 2013 Annikka Tapaninen.
\nTapaninen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[20,23,22,30,17],"class_list":["post-521","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-symposiumit","tag-henkilohistoria","tag-maarian-kirkko","tag-maarian-pappila","tag-sukuhistoria","tag-symposium"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/521","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=521"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/521\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":526,"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/521\/revisions\/526"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=521"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=521"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=521"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}