{"id":449,"date":"2016-03-18T11:44:32","date_gmt":"2016-03-18T09:44:32","guid":{"rendered":"http:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/?p=449"},"modified":"2016-04-04T11:22:55","modified_gmt":"2016-04-04T08:22:55","slug":"jaakko-haavio-symposium-jaakko-haavio-ja-hanen-sisaruksensa-tyttaren-muistikuvin-2","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/jaakko-haavio-symposium-jaakko-haavio-ja-hanen-sisaruksensa-tyttaren-muistikuvin-2\/","title":{"rendered":"Jaakko Haavio Symposium. Jaakko Haavio ja h\u00e4nen sisaruksensa tytt\u00e4ren muistikuvin"},"content":{"rendered":"
\"Annikka<\/a>
Annikka Tapaninen<\/figcaption><\/figure>\n

Hyv\u00e4t yst\u00e4v\u00e4t<\/p>\n

Alla oleva Kuva on t\u00e4m\u00e4n symposiumin j\u00e4rjest\u00e4jien valitsema Jaakko Haavion kuva. Is\u00e4 on siin\u00e4 74-vuotias. Se on otettu kes\u00e4m\u00f6kki Simpukassa Yl\u00e4neell\u00e4 suuren Pyh\u00e4j\u00e4rven rannalla.<\/p>\n

Puhe on my\u00f6s kuunneltavissa t\u00e4st\u00e4 linkist\u00e4.WS450646_Annikka Tapaninen 35min <\/a><\/p>\n

<\/p>\n

Kuva 1. Vuonna 1978<\/h3>\n

\"Uusi<\/a><\/p>\n

Is\u00e4ll\u00e4 on keppi, jollaisia h\u00e4n puunoksista veisti harva se kes\u00e4 uusia ja jota h\u00e4n noihin aikoihin aina k\u00e4ytti. Ehk\u00e4 kepin tarpeen syyn\u00e4 oli silm\u00e4npohjan rappeuma, jonka takia h\u00e4n n\u00e4ki melko huonosti. H\u00e4nen ennustettiin tulevan sokeaksi, mutta niin ei onneksi k\u00e4ynyt.<\/p>\n

H\u00e4n jopa kehui n\u00e4k\u00f6\u00e4\u00e4n, joka oli niin mainio, ett\u00e4 h\u00e4n n\u00e4ki yht\u00e4 aikaa yhdeks\u00e4n kuuta, kun me muut vain yhden.<\/p>\n

H\u00e4n kirjoitti el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 loppuvaiheessa paksulla tussikyn\u00e4ll\u00e4 kiilt\u00e4v\u00e4lle paperille suurin kirjaimin ja kyll\u00e4 kirjoittaminen niinkin sujui ja tulosta tuli painokoneista ulos kirjan, parin vuosivauhtia.<\/p>\n

Is\u00e4ll\u00e4 on kuvassa p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n tuttu hattu. Luulen h\u00e4nen saaneen idean Ranskan presidentin kenraali de Gaullen hatusta, jonka is\u00e4 toteutti leikkaamalla tavallisesta kuluneesta lierihatusta lierit ja j\u00e4tti vain lipan.<\/p>\n

Kuva 2. Kaksi kirjett\u00e4 1943 ja 1944<\/h3>\n

\"Kaksi<\/a><\/p>\n

Kun olin lapsi Yl\u00e4neen pappilassa 1940-luvun alussa, vietin paljon aikaa itsekseni. N\u00e4in siksi, ett\u00e4 perheemme oli hajallaan kolmessa eri paikassa. Odotin kirjeit\u00e4 ja kortteja. Sain niit\u00e4 ja kirjoitin itsekin. Elin perhe-el\u00e4m\u00e4\u00e4 paljolti kirjeiden varassa.<\/p>\n

Kuvasta n\u00e4kyy, ett\u00e4 is\u00e4 oli hyv\u00e4 piirt\u00e4j\u00e4.<\/p>\n

Is\u00e4 oli siell\u00e4 jossakin, siis sodassa, \u00e4iti ja veljeni Hemminki ja Antti olivat Turussa. Pojat k\u00e4viv\u00e4t klassillista lyseota ja \u00e4iti piti heille kortteeria.<\/p>\n

Kotona olimme mummu eli \u00e4itini \u00e4iti, taloudenhoitaja Katri ja min\u00e4. Yleens\u00e4 aina pappilassa asui my\u00f6s joku tilap\u00e4ispappi, usein perheineen majoitettuna tai pappi k\u00e4vi naapuripit\u00e4j\u00e4st\u00e4. Joitakin aikoja meill\u00e4 asui my\u00f6s sotaa paossa sukulaista.<\/p>\n

Mutta eritt\u00e4in paljon leikin yksin\u00e4ni. Katselin mielell\u00e4ni valokuva-albumeita. Niit\u00e4 oli salissa is\u00e4n tekem\u00e4n py\u00f6re\u00e4n p\u00f6yd\u00e4n alahyllyll\u00e4 kolme.<\/p>\n

Kuva 3. Kaisa ja Jaakko nojatuolissa 1928<\/h3>\n

\"Uusi<\/a><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 kuva kiehtoi minua aivan erityisesti. Siin\u00e4 oli is\u00e4 ja \u00e4iti ensimm\u00e4isess\u00e4 kodissaan Tuusulassa, jossa heill\u00e4 oli vain yksi nojatuoli. En ollut koskaan n\u00e4hnyt oikeassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni t\u00e4mm\u00f6ist\u00e4 tapahtumaa, ett\u00e4 \u00e4iti istuisi is\u00e4n syliss\u00e4.<\/p>\n

Surin sit\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 olin p\u00e4\u00e4ssyt perheeseen niin my\u00f6h\u00e4\u00e4n mukaan. Se tuntui kovin ep\u00e4reilulta. Muut olivat ehtineet asua Lappeenrannassa ja Vehmaalla ja veljetkin olivat syntyneet melkein kymmenen vuotta aikaisemmin. Paljon ihmeellist\u00e4 ja merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 oli ehtinyt tapahtua.<\/p>\n

Isois\u00e4 Kaarlokin oli ollut olemassa ja h\u00e4nell\u00e4 erityisen kauniit lemmikinsiniset silm\u00e4t. Jos min\u00e4 olisin ollut poika, minusta kuulemma olisi tullut Kalle. Mutta nyt kun min\u00e4 lopulta p\u00e4\u00e4sin omana itsen\u00e4ni mukaan, muut olivatkin alituiseen poissa.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 kuva vuodelta 1928 on t\u00e4ss\u00e4 my\u00f6s muistuttamassa teit\u00e4, hyv\u00e4t symposiumin osanottajat, siit\u00e4, ett\u00e4 Jaakko Haaviota ei ole olemassa ilman Kaisa Haaviota. He olivat toimiva tiimi.<\/p>\n

Kun me puhumme Jaakko Haaviosta, Kaisa Haavio on taustalla, harvoin etualalla, kuten t\u00e4ss\u00e4 kuvassa kaiken aikaa. Ja kun kirjoitamme otsikkoon \u201dJaakko Haavio ja h\u00e4nen sisaruksensa\u201d, me kirjoitamme otsikkoon mukaan Kaisan.<\/p>\n

Kuva 4. Haavion perhe 1915<\/h3>\n

\"Uusi<\/a><\/p>\n

Yksi salin hyllyn albumi oli hyvin paksu ja suuri. Sen kannet olivat nahkaa. Siin\u00e4 oli messinkinen lukkolaitekin. Sivut olivat paksua pahvia ja niihin oli kahtapuolta upotettu py\u00f6re\u00e4kaarisia ikkunoita tai luukkuja. Ikkunoissa oli p\u00e4\u00e4asiassa sukulaisten kuvia. T\u00e4ss\u00e4 niist\u00e4 yksi.<\/p>\n

Kaarlo Haavion perhe istuu Yl\u00e4neen pappilan puutarhassa vuonna 1915. Is\u00e4ni Jaakko istuu polvihousuissaan toisena vasemmalta ja on 11-vuotias.<\/p>\n

Vasemmalla istuu Heikki, josta tuli opettaja ja viimeiseksi Turun klassillisen lyseon rehtori, \u201dHissa-Hessu\u201d. Varhaisessa lapsuudessani Heikki-sed\u00e4n perhe asui Saarij\u00e4rvell\u00e4, joten taisimme tavata vain yhten\u00e4 kes\u00e4n\u00e4, kun he k\u00e4viv\u00e4t meill\u00e4 Yl\u00e4neen pappilassa.<\/p>\n

Silloin oli kes\u00e4 ja paljon hyttysi\u00e4. Heikki-set\u00e4 neuvoi, ett\u00e4 hyttysen puremaa pit\u00e4\u00e4 raapia niin kauan, ett\u00e4 tulee verta, niin kutina lakkaa.<\/p>\n

Is\u00e4n takana hieman taempana istuu lyseolainen Martti. Joku on v\u00e4ritt\u00e4nyt keltaisia ruusunkukkia h\u00e4nen eteens\u00e4.<\/p>\n

5-6-vuotiaana p\u00e4\u00e4sin is\u00e4n mukana kerran Helsinkiin. Siell\u00e4 Martti-set\u00e4 kiinnosti minua kovasti, koska is\u00e4 oli kertonut, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on kaksi persoonaa, toinen runoilija P. Mustap\u00e4\u00e4, toinen tiedemies Martti Haavio. Oli hauskaa, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ja Elsa-t\u00e4dill\u00e4 oli viisi lasta, serkkujani.<\/p>\n

Joskus my\u00f6hemmin, nuoruudessani -50-luvulla sain paremmin tutustua Martti-set\u00e4\u00e4n perheen kes\u00e4huvilalla Sammatissa. L\u00e4hdimme, set\u00e4 ja min\u00e4, heti varhain aamulla tutustumaan l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n ja teimme pitk\u00e4n retken mets\u00e4\u00e4n ja n\u00e4k\u00f6alapaikoille. Set\u00e4 harppoi ripe\u00e4sti saappaat jalassa. H\u00e4nen kanssaan oli hauska sanailla, koska koodisto oli tuttu kotoani.<\/p>\n

Martti-set\u00e4 arvosti sukulaisiaan, pikkuvelje\u00e4\u00e4n Jaakkoa h\u00e4n piti sisarussarjan lahjakkaimpana. H\u00e4n puhui my\u00f6s omista lapsistaan ylist\u00e4en. Sit\u00e4 ihmettelin, ett\u00e4 serkut tuntuivat arastelevan h\u00e4nt\u00e4, is\u00e4\u00e4ns\u00e4. Heid\u00e4n kokemuksensa mukaan h\u00e4n oli ep\u00e4reilu ja pelottava kasvattaja j\u00e4\u00e4ty\u00e4\u00e4n yksinhuoltajaksi rouvansa, t\u00e4tini Elsan kuoltua.<\/p>\n

Seuraavana istuu veljesten sisar Katri, jonka luona Katajannokalla asuimme tuolla merkitt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 1940-luvun Helsingin-matkalla. Heill\u00e4 tapasin nelj\u00e4 serkkuani, joiden sukunimi oli Manninen ja Antero-sed\u00e4n, joka tiesi kaiken kuin tietosanakirja.<\/p>\n

K\u00e4vimme my\u00f6s juhlavalla tervehdysk\u00e4ynnill\u00e4 serkkujeni isovanhempien Anni-t\u00e4ti Swanin ja Otto-set\u00e4 Mannisen luona samassa talossa ja istuimme suurissa nahkanojatuoleissa.<\/p>\n

Katri-t\u00e4ti sanoi joskus minulle, kun olin jo aikuinen, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on ollut kova el\u00e4m\u00e4, ensin kolme velje\u00e4 ja sitten anoppi, jolla oli kahdeksan siskoa, jotka kaikki eliv\u00e4t 100-vuotiaiksi.<\/p>\n

Kuvan oikeassa laidassa istuvat Hilja ja Kaarlo Haavio, sisarusten \u00e4itipuoli ja is\u00e4. \u201dVanha \u00e4iti\u201d oli kuollut jo 1906 eli yhdeks\u00e4n vuotta ennen kuvan ottamista. Jaakko ei muistanut lainkaan omaa \u00e4iti\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\u00c4itipuoli oli opettaja ja kasvatti pappilan lapsia sivistyneisiin tapoihin, tottelevaisuuteen, vaatimattomuuteen ja s\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4isyyteen. He parsivat itse sukkansa ja ompelivat pudonneet nappinsa.<\/p>\n

Haavion lapset lukivat kukin vuorollaan aamulla vuoteessa istuen \u00e4\u00e4neen Is\u00e4 meid\u00e4n -rukouksen, Herran siunauksen ja V\u00e4h\u00e4n katekismuksen aamurukouksen, iltaisin taas Is\u00e4 meid\u00e4n -rukouksen, Herran siunauksen, V\u00e4h\u00e4n katekismuksen iltarukouksen ja Levolle lasken Luojani.<\/p>\n

Hellyytt\u00e4 eiv\u00e4t lapsukaiset saaneet osakseen. Vai olisiko ollut hellyytt\u00e4, ett\u00e4 lastenkamarissa asuivat my\u00f6s pappilan kananpojat.<\/p>\n

Kaarlo Haavio viihtyi hyvin ihmisten parissa, \u00e4itipuoli ei. Niinp\u00e4 lapset eiv\u00e4t saaneet olla normaaleissa tekemisiss\u00e4 kyl\u00e4n lasten kanssa, eiv\u00e4tk\u00e4 siis oppia pahoja tapoja.<\/p>\n

Heid\u00e4n oli my\u00f6hemmin vaikea ottaa luontevasti yhteytt\u00e4 muihin ihmisiin. Is\u00e4 kertoi, ett\u00e4 nuoruudessa h\u00e4n joskus pelk\u00e4si vastaantulijoita niin, ett\u00e4 meni ojaan. Kukapa uskoisi, joka h\u00e4net vanhemmiten tunsi.<\/p>\n

Ehk\u00e4 t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 sisarukset kehittiv\u00e4t lapsina mielikuvituksellisen leikkimaailmansa poiskotteineen, jossa heid\u00e4n oma pikku yhteis\u00f6ns\u00e4 korvasi yhteydet ulkopuolisiin. He toimittivat h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n korkeatasoista K\u00e4ki-lehte\u00e4, johon kirjoittivat salanimill\u00e4 kertomuksia, n\u00e4ytelmi\u00e4, runoja, kuva-arvoituksia ja maalasivat kuvia.<\/p>\n

1940-luvun el\u00e4m\u00e4ss\u00e4mme sodan j\u00e4lkeen, kun is\u00e4 oli taas kotona, Haavion sisarusten yhteinen lapsuus 1900-luvun alun pappilassa oli kaiken aikaa el\u00e4v\u00e4n\u00e4 l\u00e4sn\u00e4. Is\u00e4ll\u00e4ni oli n\u00e4et tapana aterioidessamme kertoa meille perhev\u00e4elleen tarinoita omasta lapsuudestaan.<\/p>\n

Is\u00e4\u00e4 naurattivat aina vain, kuinka arkkipiispa tuli lasten kanssa uimaan pappilan alapuolella virtaavaan piskuiseen Myllyojaan \u2013 jonka patoallasta saa nykyisin turhaan etsi\u00e4 – ja ripusti ristins\u00e4 pajunoksaan Martin silm\u00e4lasien viereen, tai miten kipsiukko v\u00e4rj\u00e4ttiin musteella ja sitten pestiin muodottomaksi m\u00f6ykyksi ja k\u00e4tkettiin pensaaseen, tai miten kukko muni Katrin aapisen v\u00e4liin perunankuoria ja kalanp\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Lapsuusmuistot muuntuivat pikkuhiljaa tarinoiksi. Osan niist\u00e4 is\u00e4 valmisti kirjaksi Iltatarinoita, Kolmekymment\u00e4 tarinaa lapsenlapsenlapselleen Ida Katariinalle kertonut Jaakko Haavio. Kirja ilmestyi vuonna 1981.<\/p>\n

— Se vanhoista kuvista. Kaksi vuotta sitten k\u00e4vin kaikki \u00e4idilt\u00e4 ja is\u00e4lt\u00e4 j\u00e4\u00e4neet valokuva-albumit l\u00e4pi ja skannasin sielt\u00e4 pari tuhatta kuvaa. Alkuper\u00e4iset albumit, joita oli viisi-, kuusikymment\u00e4 pakkasin nelj\u00e4\u00e4n mahtavan kokoiseen py\u00f6r\u00e4lliseen laatikkoon, jotka veimme Kansallisarkistoon.<\/p>\n

Kuva 5. J\u00e4rvensivulla 1971<\/h3>\n

\"Uusi<\/a><\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 ovat samat sisarukset puolisoineen 56 vuotta my\u00f6hemmin.<\/p>\n

Vasemmalta: akateemikko Martti Haavio, filosofian maisteri ja sairaanhoitaja Katri Manninen ja puolisonsa filosofian tohtori Antero Manninen, Aale Haavio, joka tunnetaan akateemikko ja runoilija Aale Tynnin\u00e4 ja joka avioitui Martti Haavion kanssa kymmenisen vuotta Elsa En\u00e4j\u00e4rvi-Haavion kuoleman j\u00e4lkeen, rehtori Heikki Haavio, Kaisa ja Jaakko Haavio ja filosofian maisteri Vilma Haavio, Heikki Haavion puoliso.<\/p>\n

Kuva on otettu Tampereella J\u00e4rvensivun kaupunginosassa, tilaisuudessa, jossa paljastettiin Haavion sisarusten \u00e4idinis\u00e4 Henrik Ahlgrenin muistolaatta 1971.<\/p>\n

J\u00e4rvensivun rusthollissa sisarukset lapsina viettiv\u00e4t kes\u00e4ns\u00e4. \u201dSaimme osaksemme hellyytt\u00e4 ja k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4, jota pieni syd\u00e4n kaipasi.\u201d<\/p>\n

Pohjanmaan rata kulki pihan poikki, niin ett\u00e4 ulkorakennukset j\u00e4iv\u00e4t toiselle puolelle kuin p\u00e4\u00e4rakennus. Kuvassakin n\u00e4kyy juna. J\u00e4rvensivu oli Messukyl\u00e4\u00e4 siihen aikaan, nyt Tampereen kaupunginosa. J\u00e4rvensivun taloa ei en\u00e4\u00e4 ole.<\/p>\n

Kuva 6. Ty\u00f6huone 1940-luvulla<\/h3>\n

\"Uusi<\/a><\/h3>\n

T\u00e4ss\u00e4 on Yl\u00e4neen pappilasta is\u00e4n ty\u00f6huone 1940-luvulta.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 on sama huone, jossa Haavion pojat asuivat nuoruudessaan. He eiv\u00e4t saaneet kulkea sis\u00e4kautta, is\u00e4ns\u00e4 ty\u00f6huoneen l\u00e4pi, vaan tikapuita taustalla n\u00e4kyv\u00e4st\u00e4 ikkunasta, jotka sitten vetiv\u00e4t per\u00e4ss\u00e4\u00e4n ikkunasta sis\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Ulkona n\u00e4kyy pihan takana pappilan aitta, jonka viiriss\u00e4 on vuosiluku 1882.
\nTy\u00f6huoneessaan is\u00e4 kirjoitti jokaisen saarnansa ja luki sit\u00e4 moneen kertaan \u00e4\u00e4neen. Silloin emme h\u00e4nt\u00e4 h\u00e4irinneet.<\/p>\n

Minulla on monta el\u00e4v\u00e4\u00e4 muistikuvaa is\u00e4nhuoneesta. Yhdess\u00e4 varhaisimmista Istun punaisella samettisella vihkijakkaralla ja is\u00e4 lukee minulle:<\/p>\n

Karitsainen, ken sun loi?<\/em>
\n Tied\u00e4tk\u00f6 s\u00e4, ken sun loi?<\/em>
\n Ken sun kutsui el\u00e4m\u00e4\u00e4n?<\/em>
\n Ken sua ruokkii k\u00e4dell\u00e4\u00e4n?<\/em>
\n Kelt\u00e4 \u00e4\u00e4nes kirkkaan sait,<\/em>
\n Pienoiseni, tied\u00e4t kait?<\/em>
\n Karitsainen, ken sun loi?<\/em>
\n Tied\u00e4tk\u00f6 s\u00e4, ken sun loi?….jne<\/em><\/p>\n

Huomenkellot, johon runo sis\u00e4ltyy, ilmestyi vuonna 1944. Vasta seuraava kokoelma Ikikev\u00e4t, joka ilmestyi 1947 oli se juttu eli varsinainen l\u00e4pimurto. Se sai hyv\u00e4t arvioinnit ja siit\u00e4 otettiin kaksi painosta.
\nOlen kohdannut el\u00e4m\u00e4ni varrella monia ihmisi\u00e4, jotka osaavat Ikikev\u00e4\u00e4n runoja ulkoa, K\u00e4rp\u00e4ssienen, Legendan, Viat ja liat.<\/p>\n

Syystaivas ilmestyi 1949. Sen runoista oli uumoiltavissa, ett\u00e4 muutoksen aika kyti jo, oli tulossa. Toini Havu analysoi Helsingin Sanomissa Syystaivasta ja luonnehti Jaakko Haaviota mm n\u00e4in:<\/p>\n

Jaakko Haavio on runoilija, joka pukee katoavaisuuden-tunnelmansa yksinkertaisen ja koruttoman vaikuttaviin kuviin, mutta h\u00e4n on my\u00f6s hengen mies, joka samalla kertaa vankan vakaumuksellisesti ja leikkis\u00e4n sukoilemattomasti ilmaisee uskonnolliset mietteens\u00e4 ja tunteensa. Ja kaiken t\u00e4m\u00e4n takana tuntuu herkk\u00e4, kultivoitu persoonallisuus, humaani ja vapaa, dogmien asteen sivuuttanut ja sananmukaisesti pyh\u00e4n yksinkertaisuuden saavuttanut.<\/em><\/p>\n

Vuodet 1944:st\u00e4 l\u00e4htien vuosikymmenen loppuun, olivat varhaislapsuuteni onnellisinta aikaa, is\u00e4 oli kotona, kuljimme yhdess\u00e4 ulkona, kuuntelin, kyselin.<\/p>\n

Mutta hauskinta oli katsoa tuon kuvassa n\u00e4kyv\u00e4n Eliel Saarisen suunnitteleman kirjoitusp\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4, kun is\u00e4 alkoi piirt\u00e4\u00e4. H\u00e4n ei puhunut mit\u00e4\u00e4n, t\u00e4ytekyn\u00e4n rahina vain kuului. Oli hyvin j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4, kun piirustuksesta saattoi sukeutua mit\u00e4 vain ennalta arvaamatonta, yht\u00e4 hyvin \u00e4idin muotokuva, enkeli tai kukko kuin teurastettu sika.<\/p>\n

Kuva 7. Joulukahvit 1949<\/h3>\n

\"Uusi<\/a><\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 kuvassa me leikisti juomme kahvia viimeisen\u00e4 Yl\u00e4neen jouluna 1949. Joulukoristelu on melko vaatimatonta ja kukkina havuja ja ohuita kynttil\u00f6it\u00e4.<\/p>\n

Vasemmalla istuu \u00e4idin\u00e4iti eli mummu Hilda Keitil\u00e4, joka oli muuttanut perheeseen Vehmaalle jo 1930-luvun alkupuolella, ja asui perheess\u00e4mme kuolemaansa asti. Kuvassa h\u00e4n on 68-vuotias.<\/p>\n

Mummun vieress\u00e4 istuu 18-vuotias veljeni Antti, josta h\u00e4nest\u00e4kin tuli pappi ja Yl\u00e4neen kirkkoherra. H\u00e4nenkin nelj\u00e4 lastaan kasvoivat samassa pappilassa. H\u00e4n kuoli v\u00e4h\u00e4n alta kuusikymppisen\u00e4 Naantalin kirkkoherrana.<\/p>\n

\u00c4itini kaataa kahvia. H\u00e4nen yll\u00e4\u00e4n on omien lampaiden villasta itse kehr\u00e4tyst\u00e4 villalangasta itse kutomansa harmaa villatakki.<\/p>\n

Min\u00e4 olen 10-vuotias ja minulla on hieno merimieshenkinen tummansininen leninki.<\/p>\n

Is\u00e4 istuu vieress\u00e4ni, h\u00e4n on 45-vuotias niin kuin \u00e4itinikin. Is\u00e4 on juuri tullut valituksi Maarian kirkkoherraksi. H\u00e4nell\u00e4 on jakaus keskell\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4.<\/p>\n

Oikeassa reunassa istuu 20-vuotias veljeni Hemminki. H\u00e4n kuoli 75-vuotiaana Turun kristillisen opiston talonmiehen apulaisena.<\/p>\n

Katselen usein t\u00e4t\u00e4 kuvaa ja ajattelen aiemmin niin isoa ja vahvaa perhett\u00e4mme. Tied\u00e4n t\u00e4ysin varmasti, kuka kuvassa olijoista on seuraavana l\u00e4ht\u00f6vuorossa.<\/p>\n

Kuva 8. Joulukirkko<\/h3>\n

\"Uusi<\/a><\/h3>\n

Pit\u00e4\u00e4h\u00e4n sit\u00e4 papista saarnakuvakin olla\u2026<\/p>\n

Nyt olemme tulleet Maarian joulukirkkoon, jossa saarnaa rovasti Jaakko Haavio, joka tunnettiin lahjakkaana puhujana. Vuotta en tied\u00e4. Is\u00e4n tukan harmauden asteesta voisi jotain p\u00e4\u00e4tell\u00e4 kenties.<\/p>\n

H\u00e4nt\u00e4 itse\u00e4\u00e4n ilahdutti kovin, kun h\u00e4n sai Maarian kirkkoherran vaalissa enimm\u00e4t \u00e4\u00e4net, ja tiedon, ett\u00e4 se johtui siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n oli tavallinen ihminen.<\/p>\n

H\u00e4n sanoi: \u201dOle saarnatuolissakin tavallinen ihminen ja tavallisena ihmisen\u00e4 pappi.\u201d<\/p>\n

Kuva 9. Maarian pappila<\/h3>\n

\"Uusi<\/a><\/h3>\n

Tammikuun kovassa pakkasessa 1950 muutimme Maarian pappilaan.<\/p>\n

Piharakennuksissa asui paljon v\u00e4ke\u00e4 ja pappilassakin jo valmiiksi kaksi perhett\u00e4. Pappila oli ala-arvoisessa kolhoosikunnossa, ponttilaudasta ly\u00f6tyj\u00e4 kompukoita siell\u00e4 ja t\u00e4\u00e4ll\u00e4, rottia juoksenteli ymp\u00e4riins\u00e4, moottoripy\u00f6r\u00e4\u00e4 ty\u00f6nnettiin portaissa yl\u00e4kertaan p\u00e4ivitt\u00e4in, me kolme perhett\u00e4 k\u00e4ytimme samaa kylpyhuonetta, paistetun ruuan k\u00e4ry leijaili ymp\u00e4riins\u00e4, miesjoukot kokoontuivat yl\u00e4salissa agitaatiokokouksiin viikoittain, jne.<\/p>\n

Alku oli monin tavoin hyvin raskas is\u00e4lle. Paitsi ett\u00e4 koti ei ollut oma, eik\u00e4 siell\u00e4 ollut paikkaa omaan rauhaan eik\u00e4 hiljentymiseen, my\u00f6s seurakunnan el\u00e4m\u00e4 oli rempallaan, l\u00e4hes kuollut; seurakuntaa ei oikeastaan ollutkaan, oli vain monin tavoin pirstoutunut ihmismassa.<\/p>\n

Pappi oli puuttunut pitk\u00e4\u00e4n. Samanaikaisesti seurakuntaan muutti solkenaan v\u00e4ke\u00e4. Seurakunta kasvoi alun 10 000 hengest\u00e4 aina 40 000 ennen kuin is\u00e4 meni el\u00e4kkeelle 1969.<\/p>\n

Kirkosta eroaminen oli sekin huipussaan, mutta is\u00e4 k\u00e4sitti pappilan kanslian, jonne miehet tulivat eroamaan, rys\u00e4ksi, jonne uivat nekin kalat, jotka pyrkiv\u00e4t pakoilemaan kaikkea hengellist\u00e4.<\/p>\n

H\u00e4n arvosti kansliaa kohtaamispaikkana ja ihmetteli aikomusta muuttaa kansliat mekaanisiksi v\u00e4est\u00f6rekisterikeskuksiksi. H\u00e4n kysyi: \u201dMiss\u00e4s k\u00e4ttelet ihmist\u00e4, jollet kohtaa h\u00e4nt\u00e4 kansliassa?\u201d<\/p>\n

Kuva 10. Hellas 1959<\/h3>\n

\"Uusi<\/a><\/p>\n

— Valokuviakin alkoi kerty\u00e4. Ne ovat yleens\u00e4 kuvia juhlatilaisuuksista, t\u00e4rkeist\u00e4 kokouksista, arvokkaista tapaamisista jne, harvoin arkisista tavallisista p\u00e4ivist\u00e4. T\u00e4h\u00e4n etsin mukaan kolme kuvaa, joilla koetan hiukan valottaa er\u00e4it\u00e4 is\u00e4n puolia olla seurakunnan pappi.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 Hellaksen kuva kertoo symbolisesti siit\u00e4 suuresta henkil\u00f6kohtaisesta haasteesta, mit\u00e4 oli muuttaa hiljaisesta traditionaalisesta maalaispit\u00e4j\u00e4st\u00e4 meluisaan, vauhdilla teollistuvaan esikaupunkiin, jossa elettiin vailla kaikkia perinteit\u00e4. Maatalousyhteiskunnasta teollisuusyhteiskuntaan.<\/p>\n

Is\u00e4 koetti tutustua ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mit\u00e4 erilaisimpia mahdollisuuksia, joita seurakunnan alueella oli. H\u00e4n j\u00e4rjesti pihoille pihahartauksia. H\u00e4n tutustui tehtaisiin, ammattiyhdistysv\u00e4keen, houkutteli insin\u00f6\u00f6rej\u00e4 luottamustoimiin, j\u00e4rjesti karamellitehtaiden ruokasaleihin kinkereit\u00e4 ja margariinitehtaiden varastoihin seurakuntakoteja, joihin min\u00e4kin maalasin somistuksesi akvarelleja seinille.<\/p>\n

Kuva 11. J\u00e4rvistensaari 1951, maalaustalkoot<\/h3>\n

\"Uusi<\/a><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 kuva kertokoon er\u00e4\u00e4st\u00e4 is\u00e4n hyvin henkil\u00f6kohtaisesta ty\u00f6metodista.<\/p>\n

Is\u00e4 oli kiinnostunut rakentamisesta sen kaikissa muodoissa ja harrasti nikkaroimista itsekin. H\u00e4n kulki jalan Raunistulassa ja muissa esikaupungeissa seuraamassa, kuinka hartiapankkirakentajat perhekuntineen rakensivat omakotitalojaan.<\/p>\n

H\u00e4n jutteli ja kyseli rakentajilta asiantuntevasti yht\u00e4 ja toista ja jossakin sopivassa vaiheessa, ett\u00e4 onkos pienokainen jo kastettu. Ja niin sovittiin kastep\u00e4iv\u00e4. Tai is\u00e4 pyysi perhett\u00e4 kirkkoon seuraavana pyh\u00e4n\u00e4. Ja yleens\u00e4 perhe aina tuli.<\/p>\n

Itse asiassa kuva on seurakunnan kes\u00e4paikasta J\u00e4rvistensaaresta vuodelta 1951. Is\u00e4 vei laivalla kirkkovaltuuston sinne keitt\u00e4m\u00e4\u00e4n punamultaa ja maalaamaan seurakunnan kes\u00e4m\u00f6kin talkoilla.<\/p>\n

Tuli niit\u00e4 is\u00e4lle suurempiakin ja hyvin mieluisia rakentamisteht\u00e4vi\u00e4, jopa kirkon rakennuttaminen Pallivahaan 1960-luvun loppupuolella. (Pallivaha = Pallo-kallio) Sain olla is\u00e4n apuna sen ohjelman laatimisessa.<\/p>\n

Kaikkein l\u00e4hinn\u00e4 is\u00e4n syd\u00e4nt\u00e4 oli t\u00e4m\u00e4n Turun kristillisen opiston rakentaminen, tontin hankinnasta aina valmistujaisjuhliin saakka. Luulenpa, ett\u00e4 is\u00e4 k\u00e4vi varsin ahkerasti rakennusty\u00f6maalla.<\/p>\n

Kuva 12. Turun kirjallinen seura 1961<\/h3>\n
\"Turun<\/a>
Turun kirjallinen seura Maarian pappilassa 1961<\/figcaption><\/figure>\n

Ja viel\u00e4 yksi kuva is\u00e4n ty\u00f6metodeista.<\/p>\n

Kun pappila saatiin arvoiseensa kuntoon, \u00e4iti ja is\u00e4 halusivat sen laajaan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Se oli heid\u00e4n tietoista politiikkaansa. He saattoivat toteuttaa taas jo nuoruudessaan yhteiseksi tavoitteekseen asettamaansa papin ja papinrouvan seurakuntaty\u00f6t\u00e4 nyt kulttuuripappilassa.<\/p>\n

Meille pappilaan kutsuttiin aina is\u00e4n saarnan j\u00e4lkeen kirkkokahville parikymment\u00e4 kuulijaa kerrallaan. Turisteja k\u00e4vi usein. Meill\u00e4 saattoivat kokoontua kirkkokuorolaiset, diakonia- ja l\u00e4hetysompeluseurat, pyh\u00e4koulunopettajat, kirkkohallintokunta ja kirkkoneuvosto ja rippikoululaiset, seurakunnan sokeat taluttajineen jne. Meill\u00e4 olivat tervetulleita vieraita my\u00f6s lasten luokka- ja kurssitoverit tai erilaiset kerhot.<\/p>\n

Meilt\u00e4 radioitiin ja televisioitiin ohjelmia. Vieraskirjan mukaan kokouksiaan pappilassa pitiv\u00e4t esimerkiksi Turun historiallinen yhdistys, Turun Rotaryklubi, Turun Taiteilijaseuran Kirjallinen Ryhm\u00e4, Turun Kirjailijat – \u00c5bo f\u00f6rfattare, Turun Saskiat, Turun ja Helsingin papin\u00acem\u00e4n\u00acn\u00e4t, Turun seudun pappien veljespiiri ja Lounais-Suomen her\u00e4nn\u00e4ispappien veljespiiri jne jne.
\nHer\u00e4nn\u00e4isseuroja pidettiin kaikkina merkkip\u00e4ivin\u00e4.<\/p>\n

Kuva 13. Virsikirjakomitea<\/h3>\n

\"Uusi<\/a><\/p>\n

Ja sitten tuli t\u00e4rkein ty\u00f6: virsikirjan lis\u00e4vihkoty\u00f6 ja kaikkien Siionin virsien korjaus.<\/p>\n

N\u00e4iden mukaan muovautui yli kymmeneksi vuodeksi is\u00e4n ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4. Ensin tehtiin lis\u00e4virsi\u00e4 viiden vuoden ajan 1958-1963, Jaakko Haavio kutsuttiin virsikirjakomitean puheenjohtajaksi, ja sitten Siionin virsi\u00e4 1965-1972 t\u00e4yden seurakuntaty\u00f6n ohessa.<\/p>\n

En tied\u00e4, nukkuiko is\u00e4 paljoakaan tuona yli kymmenen\u00e4 vuotena, koska h\u00e4nt\u00e4 valvottivat hyvin herk\u00e4sti muutoinkin mieless\u00e4 py\u00f6riv\u00e4t asiat, seurakunnan huolet, puheiden ja saarnojen valmistelut.<\/p>\n

Is\u00e4 nousi aamulla kello 6:n maissa muutamaksi tunniksi kirjoittamaan ennen kuin oli l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 kansliaan ja taas iltaisin my\u00f6h\u00e4\u00e4n, kun kaikki seurakunnan tilaisuudet oli hoidettu. Jonkun s\u00e4keist\u00f6n kanssa saattoi menn\u00e4 pitk\u00e4lle y\u00f6h\u00f6n. Muita runoja ei tuona aikana voinut kirjoittaa.<\/p>\n

Kuvassa Virsikirjakomitea 1960 pappilan puutarhassa. Vas. teologian tohtori Lauri Koskenniemi, lehtori Anna-Maija Raittila, is\u00e4 ja l\u00e4hetysjohtaja Olavi Vuorela. Komiteaan kuului my\u00f6s professori Armas Maasalo, jonka sairastuttua tilalle tuli dir.mus. L.G.Str\u00e5hle.<\/p>\n

Kuva 14. Simpukka, kalansaalis 1970<\/h3>\n

\"Uusi<\/a><\/p>\n

On sanottu, ett\u00e4 huumori esiintyy tunteena el\u00e4m\u00e4n ihanuudesta ja samalla kertaa sen ep\u00e4t\u00e4ydellisyydest\u00e4. On sanottu, ett\u00e4 humoristi rakastaa t\u00e4t\u00e4 hullua maailmaa, koska on tietoinen pienenkin ikuisesta arvosta. \u201dHumoristin syd\u00e4n on l\u00e4mmin ja p\u00e4\u00e4 viile\u00e4. H\u00e4n n\u00e4kee ajan harmauden keskell\u00e4 ikuisuuden kajasteen\u201d, is\u00e4 kirjoitti.<\/p>\n

Is\u00e4n voimanl\u00e4hde, tuo hullu maailma, jossa n\u00e4kyi my\u00f6s ikuisuuden kajaste, oli ennen muuta Simpukka, kes\u00e4m\u00f6kki Yl\u00e4neell\u00e4 avaran Pyh\u00e4j\u00e4rven rannalla. Simpukkaa rakennettiin ja paranneltiin kaikki kes\u00e4lomat, is\u00e4 oli mestarina ja rakensi l\u00e4hinn\u00e4 puretusta ja kierr\u00e4tetyst\u00e4 tavarasta suurilla vahvoilla nauloilla pienimuotoista, mutta aika merkillist\u00e4. Kaikki l\u00e4sn\u00e4olijat osallistuivat ty\u00f6h\u00f6n.<\/p>\n

Joka p\u00e4iv\u00e4 uitiin ja melkein joka p\u00e4iv\u00e4 is\u00e4 ja \u00e4iti laskivat verkot ja kalaa tuli. \u201dAlamme itsekin muuttua ahveniksi\u201d lukee p\u00e4iv\u00e4kirjassa, johon joka p\u00e4iv\u00e4 kirjoitettiin ja piirrettiin.<\/p>\n

Olemme Simpukassa<\/em>
\n Paikassa ihanassa.<\/em>
\n S\u00e4\u00e4kin on tyyni, n\u00e4tti,<\/em>
\n ja sade Suomen j\u00e4tti.<\/em>
\n Paikat on ihan kuivat,<\/em>
\n kalat ja sorsat uivat.<\/em>
\n Kun saapuu Suomen suvi,<\/em>
\n m\u00f6kki on paras huvi.<\/em>
\n (Simpukan p\u00e4iv\u00e4kirja 3.8.1977)<\/em><\/p>\n

Kuva 15. Viimeinen kuva \/ 7.5.1984<\/h3>\n

\"Uusi<\/a><\/p>\n

Jaakko Haavio ajoi naispappeutta mahdollisissa ja mahdottomissa tilanteissa 1950-luvulta l\u00e4htien. Asia oli esill\u00e4 kirkolliskokouksessa kerta toisensa j\u00e4lkeen, is\u00e4 itse oli kirkolliskokouksen j\u00e4sen.<\/p>\n

Kun h\u00e4nelle v. 1963 selvisi, ett\u00e4 kirkolliskokouksen kautta asia ei etene, h\u00e4n alkoi omassa seurakunnassa ajaa asiaa monin eri tavoin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n

Esimerkiksi seurakunnan lehtori sai s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisen saarnavuoron Maarian kirkossa ainoana Turun seurakunnista noin 15 vuotta ennen kuin varsinainen oikeus kirkkolaissa t\u00e4h\u00e4n annettiin. \u201dMutta eih\u00e4n laki sit\u00e4 varsinaisesti kielt\u00e4nytk\u00e4\u00e4n\u201d is\u00e4 arveli.<\/p>\n

Otin t\u00e4m\u00e4n asian esille yhten\u00e4 esimerkkin\u00e4 monista niist\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n asioista ja uudistuksista, joita is\u00e4 innokkaasti, uupumatta, sitke\u00e4sti, yleist\u00e4 painostusta uhmaten jopa oveluudella hoiti kuntoon seurakunnassa ja vaikutti paljon laajemmaltikin.<\/p>\n

Otin t\u00e4m\u00e4n esiin, koska viel\u00e4 el\u00e4kel\u00e4isen\u00e4kin h\u00e4n seurasi naispappeusasian etenemist\u00e4 ja k\u00e4vi Turun kristillisen opistossa kirkolliskokouksen istuntoa kuuntelemassa.<\/p>\n

Kun selasin h\u00e4nen j\u00e4lkeenj\u00e4\u00e4neit\u00e4 papereitaan, yksi viimeisimpi\u00e4 merkint\u00f6j\u00e4 oli tuosta tilanteesta: \u201dMeni m\u00f6nk\u00e4\u00e4n.\u201d<\/p>\n

Kaksi viikkoa sen j\u00e4lkeen rukoussunnuntaiaamuna 27.5.1984 varhain h\u00e4n kuoli. Olin silloin \u00e4idin luona, ja is\u00e4\u00e4 olimme k\u00e4yneet tervehtim\u00e4ss\u00e4 edellisen\u00e4 iltana, jolloin h\u00e4nen silmiss\u00e4\u00e4n v\u00e4l\u00e4hti viel\u00e4 tuntemisen ilo.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 kuva on Turun opistolla otettu vajaa kolme viikkoa ennen is\u00e4n kuolemaa. Is\u00e4 k\u00e4vi rakastamassaan opistossa usein, ja \u00e4iti tietysti mukana, paitsi seuroissa, my\u00f6s kertomassa oppilaille menneist\u00e4 ajoista ja tavoista.<\/p>\n

Niinp\u00e4 opiston silloinen vararehtori Eeva M\u00e4ntymaa kertoi jonkun oppilaan kysyneen:<\/p>\n

Kuule, kuka se nyt onkaan se harmaatukkainen vanha rovasti, josta me kaikki niin tykk\u00e4\u00e4mme?<\/em><\/p>\n

Annikka Tapaninen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Hyv\u00e4t yst\u00e4v\u00e4t Alla oleva Kuva on t\u00e4m\u00e4n symposiumin j\u00e4rjest\u00e4jien valitsema Jaakko Haavion kuva. Is\u00e4 on siin\u00e4 74-vuotias. Se on otettu kes\u00e4m\u00f6kki Simpukassa Yl\u00e4neell\u00e4 suuren Pyh\u00e4j\u00e4rven rannalla. Puhe on my\u00f6s kuunneltavissa t\u00e4st\u00e4 linkist\u00e4.WS450646_Annikka Tapaninen 35min<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[20,21,26,23,22,25,17],"class_list":["post-449","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-symposiumit","tag-henkilohistoria","tag-jaakko-haavio","tag-maaria","tag-maarian-kirkko","tag-maarian-pappila","tag-runo","tag-symposium"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/449","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=449"}],"version-history":[{"count":18,"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/449\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":501,"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/449\/revisions\/501"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=449"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=449"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=449"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}