{"id":364,"date":"2016-03-08T11:27:34","date_gmt":"2016-03-08T09:27:34","guid":{"rendered":"http:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/?p=364"},"modified":"2016-03-16T20:32:05","modified_gmt":"2016-03-16T18:32:05","slug":"jaakko-haavion-elama-ja-runous-osa-2-2-yhteyksien-rakentamista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/jaakko-haavion-elama-ja-runous-osa-2-2-yhteyksien-rakentamista\/","title":{"rendered":"Jaakko Haavion el\u00e4m\u00e4 ja runous, osa 2.2. Yhteyksien rakentamista."},"content":{"rendered":"
\"Turun<\/a>
Turun kirjallinen seura Maarian pappilassa 1961<\/figcaption><\/figure>\n

Tuomiorovasti Osmo Alajan, kristillisen opiston rehtorin Olavi Kareksen ja Jaakko Haavion keskusteluissa oli noussut 1950-luvun lopulla esiin kysymys siit\u00e4, miten olisi mahdollista rakentaa paikallisella tasolla yhteyksi\u00e4 kirkollisen maailman ja taiteen maailman v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n

Heit\u00e4 yhdisti toisiinsa her\u00e4nn\u00e4isyyden lis\u00e4ksi se, ett\u00e4 he olivat kiinnostuneita taiteesta.
\nKolmikko kutsui taiteilijoita ja taiteen yst\u00e4vi\u00e4 seurakunnan tiloihin yhteiseen illan viettoon helmikuussa 1959. Koska he olivat ep\u00e4varmoja sen suhteen, suostuisiko mik\u00e4\u00e4n Turun seurakunnista olemaan kutsujana, he p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t toteuttaa kutsun omissa nimiss\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Tilaisuuteen kutsuttiin monen taiteen alan edustajia. Silloinen Turun taiteilijaseura edusti niin teatteria, kirjallisuutta, lausuntaa, ja kuvataidetta, mutta ei muusikkoja. Alajaostoon kuului niin ammattilaisia kuin harrastajiakin. My\u00f6hemmin n\u00e4m\u00e4 erkanivat omiksi yhdistyksiksi.<\/p>\n

Haaviolla oli ollut s\u00e4\u00e4nn\u00f6nmukaisia yhteyksi\u00e4 Turun taitelijaseuran kirjalliseen ryhm\u00e4\u00e4n ja kuvataiteilijoihin. Kirjallisen ryhm\u00e4n monissa keskusteluissa Haavio huomasi, ett\u00e4 \u201dmink\u00e4 tahansa taiteen harjoittajan el\u00e4m\u00e4 on tuskan raastamaa el\u00e4m\u00e4\u00e4.\u201d Kuvataiteilijoiden ryhm\u00e4n joulujuhlissa Haavio piti vuosittain jouluhartaustilaisuudet.<\/p>\n

Kirjallisesta ryhm\u00e4st\u00e4 muodostui 1959 Turun kirjailijat ry. Haavio toimi yhdistyksess\u00e4 alusta l\u00e4htien. Puheenjohtajana h\u00e4n oli useamman vuoden Olavi Kareksen j\u00e4lkeen vuodesta 1970. Yhdistyksen nimi oli tuolloin Lounais-Suomen Kirjailijat ry.<\/p>\n

Yhdistys j\u00e4rjesti suurtapahtuman, Turun kirjallisuusp\u00e4iv\u00e4t, vuonna 1960. Turun Konserttitalon sali oli silloin t\u00e4ynn\u00e4 Suomen eturivin kirjailijoita ja kirjallisuuden edustajia ja alan harrastajia.<\/p>\n

Haavio toimi naispappeuden edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4n\u00e4<\/h3>\n
\"Haavio<\/a>
Haavio lausuu runon naispappeuden puolesta ruotsalaisen pastorin Elisabeth Ljurlen vierailessa Maarian seurakunnassa 1963.<\/figcaption><\/figure>\n

Haavio oli edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4 naispappeusasiassa. Nuoruudessaan seurustellessaan tulevan vaimonsa Kaisa Weckstr\u00f6min kanssa h\u00e4n viel\u00e4 suhtautui kielteisesti naisen opiskeluunkin. Kun Kaisa kysyi kirjeess\u00e4\u00e4n 22.1.1924: \u201dMit\u00e4p\u00e4 sanoisit, jos min\u00e4kin rupeaisin opiskelemaan?\u201d Jaakko vastaasi heti seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 omassa kirjeess\u00e4\u00e4n:<\/p>\n

\u00a0— . Mit\u00e4s siihen minulla on sanomista. – – – Mutta etk\u00f6 tosiaan tunne minun rutivanhoillista ajatustapaani ja k\u00e4sityskantaani naisten opiskelusta? \u2013 Jokainen tietysti saa pit\u00e4\u00e4 omat mielipiteens\u00e4. Mutta jos Sua huvittaa kuulla minun sisin ajatukseni t\u00e4ss\u00e4 asiassa, niin kuuntele: Naiset ovat luonnostaan taideteoksia (sana \u201dtaideteos\u201d ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4 oikein: sek\u00e4 kuvanveist\u00e4j\u00e4n ett\u00e4 psykologian kannalta!), joita ei saa turmella mill\u00e4\u00e4n teenn\u00e4isyyksill\u00e4.
\n<\/em><\/p>\n

Haavio ilmeisesti huomasi, h\u00e4nen k\u00e4sityksens\u00e4 naisesta taideteoksena oli yksipuolinen. H\u00e4n kannusti tyt\u00e4rt\u00e4\u00e4n Annikkaa opiskelemaan. H\u00e4nest\u00e4 tuli naispappeuden edist\u00e4j\u00e4. Naispappeusasia oli kirkolliskokouksessa esill\u00e4 ensi kerran 1948. Sen j\u00e4lkeen se oli esityslistalle joko kokouksessa aina vuoteen 1968. Haavio oli viimeisen kerran edustajana vuoden 1971 ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isess\u00e4 kirkolliskokouksessa. Siin\u00e4 naispappeus ei ollut esill\u00e4, mutta sen j\u00e4lkeen se kyll\u00e4 oli.<\/p>\n

Haavio edisti naispappeusasiaa niin puheissaan kuin kirjoituksissaan. Tutustumismatkallaan Ranskaan ja sen protestanttisten kirkkojen edustajiin vuonna 1956 h\u00e4n sai kuulla, ett\u00e4 maassa oli silloin jo 13 naispappia. H\u00e4n tutustuikin yhteen naispappiin matkallaan.<\/p>\n

Naispappeusasia sai suurta julkisuutta 1963, kun Maarian kirkossa saarnasi nainen, ruotsalainen pastori Elisabeth Ljurle. H\u00e4n oli yksi kolmesta ensimm\u00e4iseksi Ruotsissa virkaan vihityist\u00e4 naispapeista. Naisasialiitto Unioni oli pyyt\u00e4nyt Haaviolta lupaa t\u00e4h\u00e4n. Haavio suostui ilahtuen pyynt\u00f6\u00f6n ja toivotti ruotsinmaalaisen kollegansa tervetulleeksi saarnaamaan Maarian kirkkoon. Pyynt\u00f6 oli ensin osoitettu Turun tuomiokirkolle. Siell\u00e4 pyynt\u00f6 ev\u00e4ttiin kuten my\u00f6s er\u00e4iss\u00e4 muissa Turun kirkoissa.<\/p>\n

Tilaisuus ker\u00e4si kirkkoon paljon v\u00e4ke\u00e4. Tunnelma oli harras. Naisasialiitto Union lahjoitti my\u00f6hemmin Maarian kirkkoon kastemaljan, jonka pohjaan on kaiverrettu sanat:<\/p>\n

Maaliskuun 31. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 1963 Maarian kirkossa vietetyss\u00e4 juhlassa saarnasi ensimm\u00e4isen kerran papiksi vihitty nainen Elisabeth Ljurle. T\u00e4m\u00e4n tapauksen muistoksi lahjoitti Naisasialiitto Unioni t\u00e4m\u00e4n tinamaljan Maarian kirkkoon.<\/em><\/p>\n

Kun sitten my\u00f6hemmin Haavio esitteli Maarian kirkkoa Oulun piispalle Pekka Tapaniselle, t\u00e4m\u00e4 totesi kastemaljan ja sen tekstin n\u00e4hty\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 liittyyh\u00e4n t\u00e4mm\u00f6iseen vanhaan kirkkoon my\u00f6s surullisia muistoja. T\u00e4h\u00e4n Haavio lis\u00e4si, ett\u00e4 niin liittyy, kuten my\u00f6s iloisia muistoja.<\/p>\n

Rakennushankkeita riitti<\/h3>\n

Kasvava seurakunta tarvitsi jatkuvasti uusia tiloja. Uusia tiloja my\u00f6s rakennettiin. Seurakunnan kirkkoherrana Haavio oli merkitt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 asemassa niiden rakentamisessa. H\u00e4n oli is\u00e4ns\u00e4 Yl\u00e4neen kirkkoherran Kaarlo Haavion tavoin hyvin kiinnostunut rakentamisesta.<\/p>\n

H\u00e4nen aikanaan ja aloitteestaan rakennettiin mm. Raunistulaan uusi seurakuntatalo. Taskulan seurakuntatalo vihittiin 1.2.1966 ja Suikkilan 15.3.1968. Pallivahan kirkon rakentaminen tuotti Jaakko Haaviolle erityisen paljon iloa. Jaakko Haavio toimi rakennustoimikunnan puheenjohtajana. Arkkitehtin\u00e4 oli Pekka Pitk\u00e4nen. Suunnittelun aloitusp\u00e4\u00e4t\u00f6s tehtiin 21.6.1966. Harjannostajaiset olivat joulukuun alussa 1967. Kirkko vihittiin 15.9.1968.<\/p>\n

Maarian kirkon korjaussuunnitelma j\u00e4i kuitenkin toteutumatta Haavion aikana. T\u00e4m\u00e4 j\u00e4i h\u00e4nt\u00e4 vaivaamaan. H\u00e4n oli tehnyt siit\u00e4 aloitteen jo 1950-luvulla. Toteutus kuitenkin viiv\u00e4styi. Osin viiv\u00e4styst\u00e4 johtui siit\u00e4, kirkkoneuvosto ei tukenut yksimielisesti hanketta. Hanke oli Haaviosta niin merkitt\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 siihen tuli saada koko kirkkoneuvoston tuki. Sitten kun yksimielisyys saavutettiin, hanketta siirsi Museoviraston esitt\u00e4m\u00e4t vaatimukset.<\/p>\n

El\u00e4kkeelle<\/h3>\n

Haavio j\u00e4i el\u00e4kkeelle 65-vuotiaana. H\u00e4n piti ennen el\u00e4kkeelle l\u00e4ht\u00f6\u00e4\u00e4n viimeisen saarnansa Maarian kirkossa 31.8.1969. Kun Haaviolta kysyttiin, mit\u00e4 h\u00e4n ryhtyy el\u00e4kkeell\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n, h\u00e4n vastasi: \u201dIstun viikon keinotuolissa.\u201d Kun viel\u00e4 udeltiin sit\u00e4, miten sen j\u00e4lkeen tapahtuu, h\u00e4n vastasi: \u201dAlan hiljaa keinua.\u201d<\/p>\n

Haavio piti seurakunnan johtamisesta, papin ty\u00f6st\u00e4, ja yhteyksin rakentamisesta. H\u00e4n koki raskaaksi seurakunnassa ilmenevien ihmisten v\u00e4listen vaikeasti ratkaistavien ristiriitojen kanssa el\u00e4misen. Saattoi my\u00f6s olla, ett\u00e4 h\u00e4n halusi saada lis\u00e4\u00e4 aikaa kirjallisille t\u00f6illeen, perheelleen ja lastenlapsilleen.<\/p>\n

El\u00e4keaikaan riitti todella paljon muutakin ty\u00f6t\u00e4 kuin keinotuolissa hiljaa keinuminen.
\nHaavio oli asunut Kaisa-rouvansa kanssa l\u00e4hes 20 vuotta Maarian pappilassa. He muuttivat jo elokuussa 1969 el\u00e4kekotiinsa Kulmalaan Maarian kirkon taakse Mauno Tavastinkatu 27:\u00e4\u00e4n. Tontin he olivat ostaneen jo 1950-luvulla. Kahdentoista vuoden kuluttua elokuussa he muuttivat kerrostaloon Martin kaupunginosaan l\u00e4hell\u00e4 Aurajoen rantaa.<\/p>\n

Haavio jatkoi kirjallisia t\u00f6it\u00e4\u00e4n. Muistelmia valmistui kaikkiaan kahdeksan nidett\u00e4, viimeinen postuumina. H\u00e4n jatkoi my\u00f6s hartauskirjojen, virsien ja runojen kirjoittamista. Kirjoja ilmestyi v\u00e4hint\u00e4\u00e4n kahden kirjan vuosivauhdilla. H\u00e4n sai teologian kunniatohtorin arvon 1973.<\/p>\n

Haavio sairastui vakavasti k\u00e4yden kuoleman portilla 70-vuotisjuhlien j\u00e4lkeen 1974. H\u00e4n toipui ja jatkoi kirjoitusty\u00f6t\u00e4\u00e4n saaden kirkon kirjallisuuspalkinnon 1976.<\/p>\n

Haaviot k\u00e4viv\u00e4t her\u00e4nn\u00e4isseuroissa ja her\u00e4tt\u00e4j\u00e4juhlilla. He tekiv\u00e4t paljon ulkomaan matkoja, nyt kun se oli el\u00e4keaikana tullut mahdolliseksi. He matkustivat vuosina USA:ssa, Italiassa, Hollannissa, Virossa, Puolassa, Ranskassa, Espanjassa ja Marokossa.<\/p>\n

Jaakko ja Kaisa<\/h3>\n
\"Kaisa<\/a>
Kaisa ja Jaakko 40-vuotish\u00e4\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 1967<\/figcaption><\/figure>\n

Jaakko ja Kaisa olivat ikirakastavaisia. He olivat luonteelta erilaisia t\u00e4ydent\u00e4en toisiaan. Jaakko oli ulosp\u00e4in suuntautunut, optimistinen ja leikkisi\u00e4. Kaisa sit\u00e4 vastoin oli sis\u00e4\u00e4np\u00e4in k\u00e4\u00e4ntyneempi, kotioloissa viihtyv\u00e4, pessimismiin ja alakuloon taipuva.<\/p>\n

He saivat kolme lasta; Hemminki 1929 – 2005), Antti (1931 -1990 ja Annikka(1939 – ). Antti jatkoi is\u00e4ns\u00e4 uraa pappina, Hemminki toimi Turun kristillisen opiston vahtimestarin apulaisena ja k\u00e4vi ruokailemassa opiston ruokalassa viel\u00e4 el\u00e4kkeell\u00e4kin. Annikka on arkkitehti ja jatkaa is\u00e4ns\u00e4 uraa runoilijana ja kirjailijana. H\u00e4n viett\u00e4\u00e4 Simpukassa Yl\u00e4neell\u00e4 Pyh\u00e4j\u00e4rven rannalla, samalla paikalla kuin vanhempansa aikanaan.<\/p>\n

Annikan poika, Jaakko Tapaninen kokosi Jaakon ja Kaisan laajan kirjeenvaihdon vuosilta 1923 \u2013 1927 kirjaksi. Kirja julkaistiin vuonna 1996 nimell\u00e4 \u201dTaivaan laiturilla \u201d. Kirjassa on mukana 190 Jaakon ja Kaisan rakkauskirjett\u00e4. Kaikkiaan kirjeit\u00e4 oli silt\u00e4 ajalta 588. Kirjan nimi viittaa Jaakko Haavion runoon, jonka h\u00e4n luki kultah\u00e4iss\u00e4\u00e4n Turun kristillisess\u00e4 opistossa 31.12.1977. Runon viimeinen s\u00e4e kuuluu:<\/p>\n

Ja Jeesus, Herra, rakas Vapahtaja,<\/em>
\n h\u00e4n meit\u00e4 siunasi ja lausui: \u201dMaja<\/em>
\n on t\u00e4nne valmistettu teille, lapset,<\/em>
\n yhdess\u00e4 ollaksenne, harmaahapset.\u201d<\/em><\/p>\n

Runo unohtui opiston p\u00f6yd\u00e4lle. Se l\u00f6ydettiin, tallennettiin ja luettiin uudelleen Kaisan hautajaisissa Maarian pappilassa 30.12.1993. Silloin oli kulunut tasan 66 vuotta Jaakon ja Kaisan vihkimisest\u00e4 avioliittoon.<\/p>\n

Jaakko Haavio kuoli 27.5.1984 ja Kaisa Haavio 15.12.1993.Jaakko Haavion hautajaisissa pieni peipponen eksyi paikalla. Lintu lensi h\u00e4t\u00e4\u00e4ntyneen\u00e4 er\u00e4\u00e4n hautajaisvieraan hatulle istumaan.<\/p>\n

Haavion tyt\u00e4r, Annikka suunnitteli haudalle mustasta graniitista hautakiven, joka on muistoksi kirjan muotoinen. Kivess\u00e4 on pronssinen risti, jonka poikkitangolle kuvanveist\u00e4j\u00e4\u00e4<\/p>\n

Antti Louhisto Paattisilta muovasi laulavan peipposen. Kuvanveist\u00e4j\u00e4 kielt\u00e4ytyi aluksi. H\u00e4nest\u00e4 tuntui, ettei osaa tehd\u00e4 peipposta. Sitten yksi peippoemo toi poikasensa h\u00e4nen ikkunansa alle ja ruokki sit\u00e4 siin\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n. Louhisto sai n\u00e4in peipon mallin ja toteutti hankkeen.<\/p>\n

Pronssinen, laulava peippo on nyt Jaakko ja Kaisa Haavio hautakiven tunnus Maarian kirkon hautausmaalla. Se tuo terveisi\u00e4 Jaakko Haavion Suven maa -runokirjan runosta, joka loppuu:<\/p>\n

Kun minun on vuoro menn\u00e4<\/em>
\n t\u00e4h\u00e4n nukkumaan,<\/em>
\n tule peipponen, laula! Lenn\u00e4<\/em>
\n k\u00e4ki kukkumaan!<\/em><\/p>\n

Timo Leinonen
\n(Loppuosa KoroiSet 1\/2016 lehdess\u00e4 julkaistusta artikkelist\u00e4 Uuden ajan tienraivaaja. Jaakko Haavion el\u00e4m\u00e4 ja runous Osa 2. Kuvat Annikka Tapanisen sukualbumista)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Tuomiorovasti Osmo Alajan, kristillisen opiston rehtorin Olavi Kareksen ja Jaakko Haavion keskusteluissa oli noussut 1950-luvun lopulla esiin kysymys siit\u00e4, miten olisi mahdollista rakentaa paikallisella tasolla yhteyksi\u00e4 kirkollisen maailman ja taiteen maailman v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[20,14,21,22,17],"class_list":["post-364","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-symposiumit","tag-henkilohistoria","tag-historia","tag-jaakko-haavio","tag-maarian-pappila","tag-symposium"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/364","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=364"}],"version-history":[{"count":9,"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/364\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":402,"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/364\/revisions\/402"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=364"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=364"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=364"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}