{"id":350,"date":"2016-03-07T19:33:08","date_gmt":"2016-03-07T17:33:08","guid":{"rendered":"http:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/?p=350"},"modified":"2016-03-16T20:36:40","modified_gmt":"2016-03-16T18:36:40","slug":"jaakko-haavion-elama-ja-runous-osa-2-1-tulo-maariaan","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/jaakko-haavion-elama-ja-runous-osa-2-1-tulo-maariaan\/","title":{"rendered":"Jaakko Haavion el\u00e4m\u00e4 ja runous, osa 2.1. Tulo Maariaan"},"content":{"rendered":"
\"Maarian<\/a>
Maarian pappila<\/figcaption><\/figure>\n

Sodan kokeminen oli Jaakko Haaviolle iso asia. Oli luovuttava ihanteista ja rakennettava kokonaan uudenlainen Suomi-kuva itselleen. Jaakko Haavio haki ja tuli valituksi kirkkoherraksi Turun Maarian seurakuntaan. Niinp\u00e4 h\u00e4n muutti Yl\u00e4neelt\u00e4 Turkuun, ja saattoi alkaa uuden el\u00e4m\u00e4n.<\/p>\n

Sodan kokeminen oli Jaakko Haaviolle iso asia. Oli luovuttava ihanteista ja rakennettava kokonaan uudenlainen Suomi-kuva itselleen. Jaakko Haavio haki ja tuli valituksi kirkkoherraksi Turun Maarian seurakuntaan. Niinp\u00e4 h\u00e4n muutti Yl\u00e4neelt\u00e4 Turkuun, ja saattoi alkaa uuden el\u00e4m\u00e4n.<\/p>\n

Olosuhteet ja haasteet Turussa olivat toisenlaiset kuin Yl\u00e4neell\u00e4. Yl\u00e4ne edusti maatalouskulttuuria. Ihmiset saivat elantonsa maataloudesta. Turussa sen sijaan pappi kohtasi nopeaa vauhtia teollistuvan yhteiskunnan ja kirkosta vieraantuneen ty\u00f6v\u00e4est\u00f6n. Ty\u00f6 oli jatkuvaa opettelua.<\/p>\n

Jaakko Haavio itse pohti l\u00e4ht\u00f6\u00e4\u00e4n ja vastaanottoaan Maarian seurakuntaan. H\u00e4n tiivist\u00e4\u00e4 silloiset tuntonsa apostolin sanoihin:<\/p>\n

Minulle on auennut ovi suureen ja hedelm\u00e4lliseen ty\u00f6h\u00f6n ja vastustajia on paljon.<\/em><\/p>\n

Alku oli raskasta. H\u00e4n kirjoittaa t\u00e4st\u00e4 ajasta:<\/p>\n

Muistelen kuin pahaa unta ty\u00f6ni alkua Maarian seurakunnassa. Hiihdin kuin sumun keskell\u00e4 raskaalla suojakelill\u00e4.<\/em><\/p>\n

Haavion perhe muutti Maarian pappilaan tammikuisena pakkasp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 1950. Turun vuokralautakunta oli sijoittanut sinne jo ennest\u00e4\u00e4n parikymment\u00e4 henke\u00e4 asumaan. P\u00e4\u00e4rakennuksessakin asui kaksi perhett\u00e4.<\/p>\n

Vuokralaiset pitiv\u00e4t lauantai-iltaisin pappilan yl\u00e4salissa tiukkoja poliittisia agitaatiokokouksia miesporukoille. Tilanne kesti tulovuoden helmikuusta jouluun saakka ennen kuin p\u00e4\u00e4rakennus vapautui n\u00e4ist\u00e4 pakkovuokralaisista ja perhe sai esimerkiksi kylpyhuoneen omaan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4.<\/p>\n

Kirkosta haluttiin erota<\/h3>\n

Siihen aikaan osa ty\u00f6v\u00e4est\u00f6st\u00e4 suhtautui kirkkoon hyvin kielteisesti ja halusi erota kirkosta. Silloinen laki velvoitti papin keskustelemaan eroilmoituksen tekij\u00e4n kanssa tarkoituksena taivuttaa ilmoittaja luopumaan eroaikeistaan.<\/p>\n

Sellainen ty\u00f6 oli kuitenkin tuomittu s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti ep\u00e4onnistumaan. Esimerkiksi helmikuussa 1950 er\u00e4s 8-henkinen ryhm\u00e4 nuori miehi\u00e4 oli tullut eroamaan kirkosta. Ensin he lauloivat pihalla poliittisia marsseja ja astuivat sitten sis\u00e4\u00e4n pappilaan.<\/p>\n

Haavio oli pyyt\u00e4nyt miehi\u00e4 tulemaan kansliasta keskustelemaan luokseen yksityiselle puolelle. Kun h\u00e4n oli puhunut hetken verran heille, oli joukosta noussut yksi miehist\u00e4 seisomaan huutaen kiivaasti:<\/p>\n

Me tultiin eroamaan kirkosta eik\u00e4 kuuntelemaan teid\u00e4n lorujanne.<\/em><\/p>\n

Haavio muistelee, miten h\u00e4nen halunsa neuvoa miehi\u00e4 oli silloin tyystin kadonnut.<\/p>\n

Kerran er\u00e4s mies oli haukkunut Haavion ja koko kirkon ja sanonut eroavansa kirkosta. Syyn\u00e4 suuttumukseen oli ollut se ett\u00e4, miehelle ei ollut mahdollista antaa seurakuntasalia k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n h\u00e4nen haluamallaan ajalla.<\/p>\n

Haavio oli v\u00e4synyt. H\u00e4n tunsi itsens\u00e4 t\u00e4ysin neuvottomaksi. H\u00e4n suuttui, tarttui miest\u00e4 kauluksesta ja ty\u00f6nsi ulos ovesta ja huusi: \u201dSopii menn\u00e4 vain\u201d. H\u00e4n ehti jo katua k\u00e4yt\u00f6st\u00e4\u00e4n, kun ovi avautui ja mies tuli sis\u00e4\u00e4n ja pyysi anteeksi k\u00e4yt\u00f6st\u00e4\u00e4n. Haaviokin pyysi omalta osaltaan. Syntyi sovinto.<\/p>\n

Maarian seurakunnan oma kirkkovaltuuston lakkautetaan<\/h3>\n

Maarian seurakunnan kirkkovaltuusto oli varsin aktiivinen, paljon aktiivisempi, mihin Jaakko Haavio oli tottunut Yl\u00e4neell\u00e4. Kirkkovaltuustossa oli valtuutettuja, jotka olivat toimineet itsen\u00e4isen Maarian kunnan luottamustoimissa.<\/p>\n

Maarian kunta oli p\u00e4\u00e4osin liitetty Turkuun Haavioiden tullessa seurakunnan kirkkoherraksi. Mielialat olivat kuntaliitoksesta ajoilta tulehtuneita. Turkuun suhtauduttiin ep\u00e4luuloisesti. Verolain muutokset edellyttiv\u00e4t, ett\u00e4 Maarian vanhan paikallisseurakunnan valtuusto lakkautetaan. Maarian seurakunta saisi sen j\u00e4lkeen omat edustajansa Turun seurakuntien yhteiseen valtuustoon.<\/p>\n

Haavion teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli selostaa vanhalle valtuustolle muutosta ja saada valtuustolta sille suostumus. T\u00e4m\u00e4 ei onnistunut. Joku ehdotti, ett\u00e4 Maaria tulisi erota Turusta ja palata vanhaan vapauden aikaan.<\/p>\n

Kirkkohallituskin l\u00e4hetti edustajansa Maariaan, jotta vanha valtuusto antaisi suostumuksensa vapaaehtoiselle liittymiselle yhteistalouteen. T\u00e4m\u00e4k\u00e4\u00e4n ei onnistunut. Haavio sai kuulla olevansa kuin mik\u00e4kin maankavaltaja. Ei tuumaakaan Turulle pyh\u00e4\u00e4 Maarian maata!<\/p>\n

Lopputulos oli kuitenkin v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 se, ett\u00e4 Maarian seurakunta liitettiin seurakuntien yhteistalouteen. Valtuusto kokoontui viimeisen kerran 25.11.1953. Koroisten talon silloinen is\u00e4nt\u00e4 luovutti tilaisuudessa puheenjohtajana toimineelle Haaviolle hopeisen puheenjohtajan nuijan. Luovuttaessaan nuijan h\u00e4n lausui:<\/p>\n

Ly\u00f6 p\u00f6yt\u00e4\u00e4n oikea p\u00e4\u00e4t\u00f6s! Maarian seurakunta ei koskaan liity Turkuun!<\/em><\/p>\n

Yhteisty\u00f6 kirkkoneuvoston kanssa toimi<\/h3>\n

Jos oli taloudellisiin asioihin keskittyv\u00e4n kirkkovaltuuston ty\u00f6n johtaminen alkuun raskasta Jaakko Haaviolle, niin hengellisiin ja seurakunnan muuhun toimintaan keskittyv\u00e4 kirkkoneuvosto oli h\u00e4nelle t\u00e4rke\u00e4 elin alusta l\u00e4htien seurakunnan toiminnan johtamisessa.<\/p>\n

Kirkkoneuvoston kokouksissa kukin seurakunnan ty\u00f6ntekij\u00e4 k\u00e4vi selostamassaan kokoukselle ty\u00f6tapojaan ja kokemuksiaan ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n. Kirkkoneuvoston j\u00e4senet saattoivat esitt\u00e4\u00e4 omia kysymyksi\u00e4 ja toivomuksiaan ty\u00f6ntekij\u00f6ille. N\u00e4in kaikki pysyiv\u00e4t ajan tasalla. Vuorovaikutteinen yhteisty\u00f6 toimi.<\/p>\n

Teht\u00e4v\u00e4ksianto: uusia toimintamuotoja kehitett\u00e4v\u00e4!<\/h3>\n

Haavio oli lapsuudessaan ollut kovin ihmisarka. H\u00e4nen oli vaikeaa kohdata vieraita ihmisi\u00e4. H\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 oli kuitenkin esimerkill\u00e4\u00e4n ja muutenkin opettanut, ett\u00e4 kaikki ihmiset on kohdattaessa rohkeasti k\u00e4telt\u00e4v\u00e4.<\/p>\n

Teologian opiskelun yhteydess\u00e4 h\u00e4n oli opiskellut my\u00f6s psykologiaa ja sosiologiaa. H\u00e4n oli kiinnostunut ihmisist\u00e4 ja oli sosiaalisesti lahjakas. N\u00e4m\u00e4 kaikki asiat olivat h\u00e4nelle suuria avuja, kun h\u00e4n rakensi yhteyksi\u00e4\u00e4n niin seurakuntalaisiin kuin muualle yhteiskuntaan.<\/p>\n

Haavio ei ollut kiinnostunut poliittisista kamppailuista. Niist\u00e4 h\u00e4n halusi j\u00e4\u00e4d\u00e4 syrj\u00e4\u00e4n ja vaikuttaa muuten. Jo ennen Turun aikaa h\u00e4n oli vuodesta 1943 ollut kirkolliskokouksen j\u00e4senen\u00e4. J\u00e4senyys jatkui aina vuoteen 1971 saakka.<\/p>\n

Arkkipiispa Ilmari Salomies vihkiess\u00e4\u00e4n h\u00e4net Maarian seurakunnan kirkkoherran virkaan 7.10.1951 antoikin puheessaan h\u00e4nelle sopivan ja vaativan teht\u00e4v\u00e4n vaikuttaa:<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 maamme vanhimmalle kulttuurikamaralla oleva ty\u00f6kentt\u00e4 ja siit\u00e4 k\u00e4yt\u00e4v\u00e4 henkinen taistelu on vaikeuksista rikas. T\u00e4ss\u00e4 seurakunnassa, johon kuuluu laitakaupunkia, kaistale vanhaa maaseutua ja paljon teollisuutta on kirkon perinn\u00e4isten ty\u00f6muotojen rinnalla kehitett\u00e4v\u00e4 uusia ja pantava ne viisaasti harkiten ja uskollisesti t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n.<\/em><\/p>\n

Turussa syntyikin 1950-luvun alkupuolella mm. seuraavat yhteiset ty\u00f6muodot, joita Haavio oli aktiivisesti k\u00e4ynnist\u00e4m\u00e4ss\u00e4: perheasiain neuvottelukeskus, diakonikeskus, nuorisoty\u00f6keskus, seurakuntien taidetoimikunta ja tiedotuskeskus.<\/p>\n

Uutena ty\u00f6muotona kokeiltiin eri kansalaisryhmille osoitetuttuja kokouskutsuja. T\u00e4llaisia ryhmi\u00e4 olivat esimerkiksi: katul\u00e4hetys, Turun lakimiehet, Varsinais-Suomen opettajien piirij\u00e4rjest\u00f6t, Lounais-Suomen kirjailijat ja Raunistulan omakotiyhdistys Torpan omistajat. Maarian pappila oli silloin useiden kokouksien pitopaikka Kaisa Haavion toimiessa em\u00e4nt\u00e4n\u00e4.<\/p>\n

Vuoropuhelu uskonnolliset suuntausten v\u00e4lill\u00e4<\/h3>\n

Maarian seurakunnassa oli seurakunnan ty\u00f6ntekij\u00f6iden, niin diakonissojen kuin pappien keskuudessa niit\u00e4, joita tunnustautuivat evankelisiksi ja niit\u00e4, jotka vastaavasti olivat her\u00e4nneit\u00e4, k\u00f6rttil\u00e4isi\u00e4. N\u00e4m\u00e4 suhtautuivat l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti toisiinsa ennakkoluuloisesti.<\/p>\n

Haavion mukaan h\u00e4n itse oli kummeksinut aluksi evankelisten k\u00e4sityksi\u00e4 omasta uskonsuuntauksestaan, her\u00e4nn\u00e4isyydest\u00e4. Evankeliset pitiv\u00e4t her\u00e4nn\u00e4isyytt\u00e4 lakiuskontona. H\u00e4nelle taas her\u00e4nn\u00e4isyys merkitsi Jumalan kautta saatavaa armoa ja turvaa. Evankelisia h\u00e4n piti vaativina, omahyv\u00e4isin\u00e4 uskossaan ja \u00e4lyllisesti ep\u00e4rehellisin\u00e4.<\/p>\n

Er\u00e4iss\u00e4 aamuy\u00f6h\u00f6n kest\u00e4neiss\u00e4 keskusteluissa evankelisia edustavan pastori Sakari Toivion kanssa molemmat kuitenkin huomasivat, ett\u00e4 heid\u00e4n molempien uskonoppi oli sama. Opin painotukset ehk\u00e4 vain v\u00e4h\u00e4n erosivat toisistaan.<\/p>\n

Toivion ajattelussa korostui enemm\u00e4n pit\u00e4minen, eli miten pit\u00e4isi toimia ja ajatella. Haavion ajattelussa taas vastaavasti etusijaista oli luottamus. Molemmat asiat sin\u00e4ns\u00e4 kuuluivat uskonoppiin ja uskonnolliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 kokemus sai h\u00e4net ajattelemaan, ett\u00e4 ehk\u00e4 uskontojen synnytt\u00e4m\u00e4t kiistat ihmisten v\u00e4lill\u00e4 johtuvatkin usein siit\u00e4, ett\u00e4 keskusteluissa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n sanoja, joiden merkityst\u00e4 ei ole loppuun saakka pohdittu.<\/p>\n

Yhteydet teollisuusty\u00f6v\u00e4est\u00f6\u00f6n ja elinkeinoel\u00e4m\u00e4\u00e4n<\/h3>\n

Haavio loi yhteyksi\u00e4 ty\u00f6v\u00e4est\u00f6\u00f6n, ty\u00f6paikkojen p\u00e4\u00e4luottamusmiehiin ja elinkeinoel\u00e4m\u00e4n johtoon. He toivat voimakkaan panoksen seurakunnan luottamuselimien kautta. Haavio sai ty\u00f6v\u00e4est\u00f6n edustajista hyv\u00e4n kokemuksen.<\/p>\n

Asioita ei politisoitu. Keskusteluja k\u00e4ytiin seurakunnan parasta ajatellen. N\u00e4in saatiin viestitetty\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 sanomaa uusiin piireihin, tukikohtia ty\u00f6maille ja tehtaisiin.<\/p>\n

Kerran Maarian seurakunnan kirkkoneuvostossa 1950-luvun alussa puolet nelj\u00e4st\u00e4toista maallikkoj\u00e4senist\u00e4 edusti ty\u00f6v\u00e4est\u00f6\u00e4 ja seurakunnan vasemmisto oli enemmist\u00f6n\u00e4. Sitten pidettiin kirkolliset vaalit. Puolet kirkkoneuvostosta oli erovuorossa. Yht\u00e4 lukuun ottamatta vasemmiston edustajat j\u00e4iv\u00e4t valitsematta.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 oli Haaviolle iso pettymys. H\u00e4nelt\u00e4 kuitenkin kysyttiin, ett\u00e4 eik\u00f6 kirkkoherra olekin nyt tyytyv\u00e4inen, kun saatiin \u201djumalattomat\u201d pois kirkkoneuvostosta.<\/p>\n

Haavion skaala oli laaja. Se ulottui elinkeinoel\u00e4m\u00e4n ja virkamieskunnan johdon kanssa Rotarykokouksissa seurustelemisesta avantouintiin. H\u00e4n piti useana vuonna jouluhartaustilaisuuksia niin Rotareissa kuin Kauppahallissa.<\/p>\n

Kirkon teollisuussihteeriin pastori Toivo Palo oli t\u00e4rke\u00e4 yhteisty\u00f6kumppani yhteyksien rakentamisessa ty\u00f6paikoille. He pitiv\u00e4t yhdess\u00e4 tilaisuuksia, jossa oli mukana ammattiyhdistysv\u00e4ke\u00e4 ja seurakunnan ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4.<\/p>\n

Suhtautuminen avioeroihin muuttui<\/h3>\n

Avioliiton ongelmia ja avioeroasioita k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n oli Tampereella jo vuonna 1944 perustettu pappien johtamia avioliittotoimistoja. Seuraavan vuonna niit\u00e4 perustettiin Helsingiss\u00e4 ja Lahdessa. Asia oli esill\u00e4 1948 kirkolliskokouksessa. Komiteamietinn\u00f6ss\u00e4 vuodelta 1952 kehotettiin suurempien kaupunkien seurakuntia perustamaan erityisi\u00e4 avioliittokeskuksia.<\/p>\n

Turussa n\u00e4iden perustamista my\u00f6s vastustettiin. Katsottiin, ett\u00e4 olemassa olevat j\u00e4rjestelm\u00e4t riitt\u00e4v\u00e4t hyvin. Kiivaimmat vastustajat v\u00e4ittiv\u00e4t, ettei muutostarvetta ollut. Raastuvanoikeudessa sellaiset asiat selvitet\u00e4\u00e4n. Turun Kirkkovaltuusto asetti kuitenkin toimikunnan selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n asiaa. Haaviosta tuli toimikunnan puheenjohtaja.<\/p>\n

Asia eteni monipolvisesti. Helmikuussa 1953 j\u00e4rjestettiin esimerkiksi valistusp\u00e4iv\u00e4t nimell\u00e4 Avioliitto valokeilassa. Ohjelma oli monipuolista ja monessa paikassa. Tilaisuuksia oli yhteens\u00e4 viisi. Asian edist\u00e4miseksi esitettiin my\u00f6s amat\u00f6\u00f6rivoimin n\u00e4ytelm\u00e4 nimelt\u00e4 Silakkalaatikko.<\/p>\n

Kun toimikunnan ehdotuksen mukainen perheasiain neuvottelukeskus perustettiin 1954, Haavio valittiin keskuksen johtokuntaan.<\/p>\n

Eronneiden kirkollinen vihkiminen oli Haaviolle ongelmallisempi asia. Muistelmissaan h\u00e4n kertoo kiivailleensa kirkolliskokouksissa eronneiden uusien avioliittojen kirkollista vihkimist\u00e4 vastaan. Kokemukset ihmisten kohtaamisesta Maarian seurakunnassa vaikuttivat h\u00e4nen kuitenkin niin, ett\u00e4 h\u00e4nen oli pakko hyv\u00e4ksy\u00e4 t\u00e4m\u00e4kin menettely.<\/p>\n

Partiotoiminta k\u00e4ynnistettiin<\/h3>\n

Haaviolle partiotoiminta oli jo lapsuudesta asti tuttua. H\u00e4n vaikuttikin siihen, ett\u00e4 Maariaan perustettiin partiolippukunnat Koroisten ritarit ja Maarian k\u00e4mmek\u00e4t 1950-luvun alussa.<\/p>\n

Lippukunnat saivat tilan Raunistulan seurakuntatalon yl\u00e4kerrasta. Partiopojat kutsuivat Jaakko Haaviota Koroisten kaupungin piispaksi. Haavio kirjoitti Koroisten ritareilla oman kunniamarssinkin, jonka kaksi ensimm\u00e4ist\u00e4 s\u00e4ett\u00e4 kuuluvat:<\/p>\n

Siell\u00e4, miss\u00e4 muinais-Suomen muistot hukkuvat.<\/em>
\n siell\u00e4, miss\u00e4 turpeen alla piispat nukkuvat,<\/em>
\n seisoi kerran Koroisissa linna muhkea,<\/em>
\n suojamuuri korkea ja torni uhkea.<\/em><\/p>\n

Siell\u00e4 rautahaarniskassaan kulki kuutamoon<\/em>
\n uljas nuori ritari. My\u00f6s ritari m\u00e4 oon:<\/em>
\n kirkas usko kilpen\u00e4ni, kintainani ty\u00f6,<\/em>
\n Sanan miekan kantimena rukouksen vy\u00f6.<\/em><\/p>\n

Timo Leinonen
\n(Osa KoroiSet 1\/2016 lehdess\u00e4 julkaistusta artikkelist\u00e4 Uuden ajan tienraivaaja. Jaakko Haavion el\u00e4m\u00e4 ja runous Osa 2. Kuva Annikka Tapanisen sukualbumista)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Sodan kokeminen oli Jaakko Haaviolle iso asia. Oli luovuttava ihanteista ja rakennettava kokonaan uudenlainen Suomi-kuva itselleen. Jaakko Haavio haki ja tuli valituksi kirkkoherraksi Turun Maarian seurakuntaan. Niinp\u00e4 h\u00e4n muutti Yl\u00e4neelt\u00e4 Turkuun, ja saattoi alkaa uuden el\u00e4m\u00e4n.<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[20,14,21,17],"class_list":["post-350","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-symposiumit","tag-henkilohistoria","tag-historia","tag-jaakko-haavio","tag-symposium"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/350","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=350"}],"version-history":[{"count":12,"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/350\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":405,"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/350\/revisions\/405"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=350"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=350"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=350"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}