{"id":316,"date":"2016-01-17T18:31:12","date_gmt":"2016-01-17T16:31:12","guid":{"rendered":"http:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/?p=316"},"modified":"2025-07-05T16:12:06","modified_gmt":"2025-07-05T13:12:06","slug":"jaakko-haavio-symposium-2016-jaakko-haavion-esittely-osa-1","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/jaakko-haavio-symposium-2016-jaakko-haavion-esittely-osa-1\/","title":{"rendered":"JAAKKO HAAVION EL\u00c4M\u00c4 JA RUNOUS, osa 1. Aika ennen Maariaa."},"content":{"rendered":"
\"Jaakko<\/a>
Jaakko Haavio\u00a0 1923<\/figcaption><\/figure>\n

Jaakko Haavio toimi Maarian seurakunnan kirkkoherrana vuodesta 1950 vuoteen 1969. H\u00e4n oli merkitt\u00e4v\u00e4n kulttuurissuvun edustaja, her\u00e4nn\u00e4ispappi, kirkollisen kulttuurin uudistaja ja vaikuttaja, runoilija ja aktiivinen toimija muutenkin. H\u00e4nen aikanaan Maarian seurakunnan j\u00e4senm\u00e4\u00e4r\u00e4 kasvoi nelinkertaiseksi 10 000:sta 40 000:een.<\/p>\n

Haavio sai teologina kunniatohtorin arvon 1973, Kirjailijaliiton palkinnon 1949, Nuoren Voiman Liiton kultaisen ansiomerkin 1957, Kirkon kirjallisuuspalkinnon 1976, Turun kaupungin kirjallisuuspalkinnon 1979. H\u00e4n kuoli Turussa 27.5.1984.<\/p>\n

Vuonna 2007 Maarian pappilan pihalla esitettiin h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n kertova Tytti Issakaisen n\u00e4ytelm\u00e4 Sain kauniin el\u00e4m\u00e4n.<\/p>\n

Jaakko Haavion vanhemmat<\/h3>\n

Jaakko Haavion is\u00e4,\u00a0Kaarlo Haavio, oli kotoisin Myn\u00e4m\u00e4en Haapaisten kyl\u00e4st\u00e4. H\u00e4n otti nimekseen Haavion kyl\u00e4n l\u00e4pi virtaavan Haaviojan mukaan p\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n Turun klassilliseen lyseoon. H\u00e4n oli sukunsa ensimm\u00e4inen, joka p\u00e4\u00e4si opintielle.<\/p>\n

Kaarlo Haavio valmistui my\u00f6hemmin papiksi. Kaarlon \u00e4iti, Kaisa Nivari kuoli Kaarlon ollessa 8-vuotias. Kaisa ja h\u00e4nen vanhempansa liittyiv\u00e4t tiiviisti L\u00e4nsi-Suomen rukoilevaisiin.<\/p>\n

Jaakko Haavion \u00e4iti oli tamperelaisen kartanon tyt\u00e4r, Anna Lydia Haavio – omaa sukua Ahlgren- kuoli jo 1905 Jaakon ollessa alle 2-vuotias. Jaakko syntyi 3.7.1904. Jaakon is\u00e4n, Kaarlo Haavio toimi silloin pappina Nokian Tottij\u00e4rvell\u00e4.<\/p>\n

Perhe muutti Yl\u00e4neelle 1907, jonne is\u00e4 oli valittu kirkkoherraksi. Is\u00e4 avioitui my\u00f6hemmin laitilalaisen opettajan Hilja Suvannon kanssa.<\/p>\n

Veljet ja sisar<\/h3>\n

Perheen vanhin lapsi Martti oli syntynyt 1899, Heikki 1901, ja Katri 1903. Martista tuli my\u00f6hemmin akateemikko ja tunnettu runoilija P. Mustap\u00e4\u00e4. Heikist\u00e4 tuli historian opettaja, joka toimi viimeisin\u00e4 ty\u00f6vuosinaan Turun klassillisen lyseon rehtorina.<\/p>\n

Katri avioitui merkitt\u00e4v\u00e4n runoilijan Otto Mannisen ja kirjailija Anni Svanin pojan, Antero Mannisen kanssa. Antero Manninen oli hallintovirkamies ja tietokirjailija, joka aikoinaan tunnettiin radion tietovisailujen Herra X:n\u00e4.<\/p>\n

Lapsuus Yl\u00e4neen pappilassa<\/h3>\n

Jaakko Haavio vietti lapsuutensa perheens\u00e4 nuorimpana Yl\u00e4neen pappilassa. Sisarusten kirjalliset harrastukset alkoivat jo vuoden 1910 paikkeilla vanhimman lapsen Martin johdolla. He julkaisivat kerran viikossa ilmestynytt\u00e4 K\u00e4ki – nimist\u00e4 lehte\u00e4, jossa oli paitsi jatkokertomuksia my\u00f6s runoja.<\/p>\n

Jaakkoa sanottiin perheess\u00e4\u00e4n Pikkupastoriksi. H\u00e4n oli jo hyvin nuorena lapsena sanonut is\u00e4lleen tulevansa papiksi Yl\u00e4neen pappilaan, jotta voisi varjella pappilan omenasatoa is\u00e4ns\u00e4 sijaan.<\/p>\n

Is\u00e4 oli ollut istuttamassa omenapuita puutarhassa. Is\u00e4 sanoi silloin Jaakolla, ett\u00e4 h\u00e4n tuskin n\u00e4kee sit\u00e4, ett\u00e4 puut ja niiden omenat ovat isoja, koska puut ovat niin hidaskasvuisia.<\/p>\n

Ylioppilaaksi Turun klassillisest\u00e4 lyseosta<\/h3>\n

Kaikki Haavion pojat k\u00e4viv\u00e4t Turun klassillista lyseota. Koulun rehtorina oli Markus Ahlman Mets\u00e4m\u00e4en kartanosta. Jaakko aloitti koulunsa 1915. Heikki siirtyi samaan nelj\u00e4nnelle ja Martti kuudennelle luokalle.<\/p>\n

Markus Ahlman rehtorina ja h\u00e4nen poikansa Erik Ahlman klassisten kielten opettajana j\u00e4ttiv\u00e4t Jaakko Haavion mieleen l\u00e4htem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n j\u00e4ljen; Markus Ahlman kasvattajana ja Erik Ahlman antiikin kulttuurin, sen ajattelun, mytologian ja runouden esittelij\u00e4n\u00e4.<\/p>\n

H\u00e4n kertoo muistelmissaan, miten h\u00e4n kerran, aivan ajattelemattomuuttaan, koulunk\u00e4yntins\u00e4 alkuvaiheessa oli sytytt\u00e4nyt guttaperkkaisen kyn\u00e4ns\u00e4 palamaan ennen tuntia. Rehtori Markus Ahlman sattui seisomaan juuri silloin h\u00e4nen takanaan.<\/p>\n

Jaakko hermostui havaittuaan tapahtuman ja heitti h\u00e4diss\u00e4\u00e4n palavan kyn\u00e4n roskakoriin. Roskakorin sis\u00e4lt\u00f6 syttyi palaan. Pala saatiin pian sammumaan. Rehtori ohjeisti Jaakkoa: \u201dTule kello kaksi rehtorin kansliaan\u201d.<\/p>\n

Kun Jaakko meni pelkoa tuntien kansliaan, rehtori kysyi: \u201dMeinasitko polttaa koulun? T\u00e4ss\u00e4 ei riit\u00e4 mik\u00e4\u00e4n tavallinen rangaistus. Osaatko pyyt\u00e4\u00e4 anteeksi?\u201d Jaakko vakuutti osaavansa ja rehtori kehotti pyyt\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Kun Jaakko pyysi, rehtori vastasi: \u201dSaat t\u00e4ll\u00e4 kertaa, mutta \u00e4l\u00e4 yrit\u00e4 toista kertaa. Mill\u00e4 sin\u00e4 sen maksaisit?\u201d T\u00e4ll\u00e4 \u201drangaistuksella\u201d Markus Ahlmanista tuli Jaakko Haaviolle esikuva ja tien n\u00e4ytt\u00e4j\u00e4 h\u00e4nen koko tulevalle el\u00e4m\u00e4lleen.<\/p>\n

Jaakko tapaa Kaisan<\/h3>\n

Jaakko tapasi tulevan vaimonsa Kaisa Weckstr\u00f6min koulun iltamamissa 1921 kirjallisuusillan n\u00e4ytelm\u00e4n j\u00e4rjestelyjen yhteydess\u00e4. Klassillisen koulun oppilasj\u00e4rjest\u00f6 oli kutsunut tilaisuuteen Turun yhteiskoulun vastaavan j\u00e4rjest\u00f6n.<\/p>\n

Kaisalla ja Jaakolla oli molemmilla teht\u00e4v\u00e4\u00e4n toimia n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 kuiskaajana, Jaakko kertoo, miten h\u00e4n saattoi Kaisan t\u00e4m\u00e4n kotiportille Puistokadulle. H\u00e4n tunsi silloin olleensa rakastunut, ihanasti, palvoen.<\/p>\n

Kaisu Weckstr\u00f6m asui \u00e4itins\u00e4 kanssa l\u00e4hell\u00e4 Mikaelin kirkkoa Puistokatu 14:ssa. Heid\u00e4n yhteinen el\u00e4m\u00e4nkulkunsa oli alkanut.<\/p>\n

Kaisa \u00e4iti oli Keitil\u00e4n rusthollin tyt\u00e4r Naantalin Luonnonmaalta. Kaisa syntyi 1904. H\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 oli Maarian pit\u00e4j\u00e4n poliisi Maurits Weckstr\u00f6m. Is\u00e4 kuoli pari kuukautta ennen kuin Kaisa kastettiin Maarian pappilassa. H\u00e4net kastoi pastori Kaarlo Tallgren.<\/p>\n

Sotilaspastorin virasta pastoriksi Vehmalle<\/h3>\n

Jaakko valmistui ylioppilaaksi 1923. H\u00e4net vihittiin papiksi 26.7.1926. Jaakko suoritti sotilaspalveluksen ja toimi sotilaspastorina vuoteen 1930, jonka j\u00e4lkeen h\u00e4n siirtyi Vehmaalle pastoriksi.<\/p>\n

H\u00e4net nimitettiin 1930 Vehmaan seurakunnan kappalaiseksi. H\u00e4n oli nimitett\u00e4ess\u00e4. ratsuv\u00e4kiprikaatin vt. sotilaspastori.<\/p>\n

Runokirjat syntyiv\u00e4t koettelumuksista<\/h3>\n

Vehmaalla asumisen aikana Jaakon puoliso, Kaisa sairastui keuhkotautiin 1931. Kaisa parani t\u00e4ysin vasta 1938. Sin\u00e4 aikana 1933 julkaistiin Jaakon ensimm\u00e4inen runokirja, joka sai nimen Taivaan ovella.<\/p>\n

Kirja sai rohkaisevan vastaanoton. Haavion kolmannesta sodan tuntoja k\u00e4sittelev\u00e4st\u00e4 kolmannesta runokokoelmasta Ikikev\u00e4t vuonna 1947 tuli er\u00e4\u00e4nlainen l\u00e4pimurto Haavion runoilijauralle.<\/p>\n

Her\u00e4nn\u00e4ispappien yhteis\u00f6n kautta mukaan Turun kristillisen opistoon toimintaan<\/h3>\n

Jaakko Haaviolle t\u00e4rke\u00e4 viiteryhm\u00e4 – Lounais-Suomen her\u00e4nn\u00e4ispapit – piti ensimm\u00e4isen kokouksensa Turussa 23.11.1933. Samaan yhteis\u00f6\u00f6n kuulunut Olavi Kares valittiin Turun kristillisen opiston rehtoriksi 1.9.1930.<\/p>\n

H\u00e4n toimi opiston rehtorina aina vuoteen 1960 saakka ja johtokunnassa aina vuoteen 1975 Saakka. H\u00e4nen kauttaan my\u00f6s Jaakko Haavio tuli mukaan opiston toimintaan. H\u00e4n kuului johtokuntaan vuodesta 1939.<\/p>\n

Lupausten lunastusten aika: Yl\u00e4neen kirkkoherraksi<\/h3>\n

Is\u00e4ns\u00e4 kuoleman j\u00e4lkeen Jaakko valittiin is\u00e4ns\u00e4 Kaarlo Haavion seuraajaksi Yl\u00e4neen kirkkoherraksi 1935. Ennen kuolemaansa is\u00e4 viel\u00e4 kysyi Jaakolta, hakeeko t\u00e4m\u00e4 h\u00e4nen j\u00e4lkeist\u00e4 kirkkoherran virkaa, johon Jaakko vastasi my\u00f6nt\u00e4v\u00e4sti.<\/p>\n

H\u00e4n lunasti n\u00e4in lapsena antamansa lupauksen is\u00e4lleen. T\u00e4t\u00e4 virkaa h\u00e4n hoiti vuoteen 1950 saakka toimien osan ajasta Myn\u00e4m\u00e4en rovastikunnan l\u00e4\u00e4ninrovastina. My\u00f6hemmin h\u00e4nen poikansa Antti toimi my\u00f6s Yl\u00e4neen seurakunnan kirkkoherrana.<\/p>\n

Sota-aikana elokuussa 1942 Jaakko Haavio sai m\u00e4\u00e4r\u00e4yksen astua puolustusvoimien palvelukseen. H\u00e4n toimi uskonnon opettajan teht\u00e4viss\u00e4 It\u00e4karjalan opettajaleirill\u00e4. Vuoden kuluttua h\u00e4n sai palata takaisin Yl\u00e4neelle.<\/p>\n

Sota-aika oli raskaiden kokemusten aikaa<\/h3>\n

Tammikuussa 1944 tuli uusi palvelukseen astumism\u00e4\u00e4r\u00e4ys, nyt Maasel\u00e4n kannakselle raskaan tykist\u00f6n papiksi. Huhtikuussa 1944 h\u00e4net siirrettiin Kustaa Tapolan komentamaan 5. divisioonan Laatokan pohjoispuolelle Syv\u00e4rille pastoriksi.<\/p>\n

T\u00e4\u00e4ll\u00e4 alkoi ven\u00e4l\u00e4isten suurhy\u00f6kk\u00e4ys 21.6.1944. Raskaiden taistelujen j\u00e4lkeen divisioona onnistui torjuntataisteluissaan 16.- 17.7.1944 Nietj\u00e4rvell\u00e4, joka vakiinnutti tilanteen t\u00e4ll\u00e4 suunnalla. My\u00f6hemmin divisioonan komentaja palkittiin toiminnastaan Mannerheim-ristill\u00e4 nro 160.<\/p>\n

N\u00e4iden suurtaistelujen aika oli Jaakko Haaviolle eritt\u00e4in raskaita. Voittosanomat olivat rohkaisseet yleist\u00e4 mielialaa. Haavio kirjoittaa muistelmissaan:<\/p>\n

T\u00e4\u00e4ll\u00e4 el\u00e4\u00e4 yh\u00e4 usko asiamme onnelliseen p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen. Mieliala on huomattavasti reipastunut. Per\u00e4\u00e4ntyminen pys\u00e4htyy. Linjat alkavat pit\u00e4\u00e4.<\/em><\/p>\n

Samalla h\u00e4n kertoo, miten h\u00e4n ja muu papisto on joutunut ker\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n ruumiita l\u00e4hett\u00e4v\u00e4ksi haudattavaksi kotiseutujensa multaan. Suurtaistelujen j\u00e4lkeisi\u00e4 tunnelmia h\u00e4n kuvaa p\u00e4iv\u00e4kirjamerkinn\u00e4ll\u00e4\u00e4n 18.7.1944:<\/p>\n

Eilis-ilta ja viime y\u00f6 olivat koko t\u00e4h\u00e4nastisen el\u00e4m\u00e4ni raskaimmat. Olisin ollut mieluummin millaisessa kranaattisateessa tahansa kuin kokenut mit\u00e4 koin. Sotaoikeus on tuominnut 5 miest\u00e4 kuolemaan, jotka pelkuruuden takia ovat uudistuvasti paenneet linjasta. Tuomio pantiin t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n.<\/em><\/p>\n

H\u00e4n kertoo, miten h\u00e4n oli ollut tuomittujen seurassa kello 18.00 \u2013 23.00 v\u00e4lisen ajan ja, miten h\u00e4n oli ottanut vastaan tuomittujen viimeiset terveiset l\u00e4hiomaisille v\u00e4litett\u00e4viksi. Tuomio pantiin t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n puoleny\u00f6n j\u00e4lkeen. Haavio oli heid\u00e4n seurassaan viel\u00e4 ennen teloitushetke\u00e4.<\/p>\n

H\u00e4net kotiutettiin muutama p\u00e4iv\u00e4 ennen sotatoimien loppumista 4.9.1944.Sotakokemukset j\u00e4ttiv\u00e4t Haavioon syv\u00e4t ja pysyv\u00e4t j\u00e4ljet. H\u00e4nen koko maailmansa muuttui.<\/p>\n

Muutoksen halu johdatteli Maarian seurakunnan kirkkoherraksi<\/h3>\n

Vuonna 1949 h\u00e4n sai syd\u00e4nkohtauksen er\u00e4ill\u00e4 kinkereill\u00e4. Lapset k\u00e4viv\u00e4t Turussa koulussa. Perheen taloustilannetta k\u00e4rjisti se, ett\u00e4 perhe joutui lasten koulunk\u00e4ynnin takia pit\u00e4m\u00e4\u00e4n kahta asuntoa.<\/p>\n

Toisaalta Jaakko Haavio halusi vaihtelua ja kokea viel\u00e4 jotakin merkitt\u00e4v\u00e4mp\u00e4\u00e4, jotakin sellaista, mit\u00e4 Yl\u00e4neell\u00e4 ei ollut mahdollista kokea. Haavio puki ajatuksensa runoksi:<\/p>\n

Virastossa joskus istun<\/em>
\n ja mietin n\u00e4in:<\/em>
\n muut l\u00e4htiv\u00e4t veljet t\u00e4\u00e4lt\u00e4, min\u00e4 j\u00e4in.<\/em>
\n Is\u00e4 hemmotteli nuorintaan<\/em>
\n \u2013 voi poikaressu! \u2013<\/em>
\n sen haltuun kirjansa j\u00e4tti<\/em>
\n ja kinkerikirstun.<\/em>
\n Minut vaatetti kauhtunaan.<\/em>
\n Olin pastori nuori ja n\u00e4tti.<\/em>
\n Monet vuodet saarna ja messu<\/em>
\n k\u00e4vi leikiten.<\/em>
\n Nyt tuumailen:<\/em>
\n takki p\u00e4\u00e4lt\u00e4!<\/em>
\n Per Gynt, tule sipulin kuorintaan!<\/em><\/p>\n

Kun Haavio sitten siirtyi Maarian seurakunnan kirkkoherraksi 1950, sipulin kuorintaa riittikin. Olosuhteet ja haasteet Turussa olivat niin toisenlaiset kuin Yl\u00e4neell\u00e4.<\/p>\n

Timo Leinonen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Jaakko Haavio toimi Maarian seurakunnan kirkkoherrana vuodesta 1950 vuoteen 1969. H\u00e4n oli merkitt\u00e4v\u00e4n kulttuurissuvun edustaja, her\u00e4nn\u00e4ispappi, kirkollisen kulttuurin uudistaja ja vaikuttaja, runoilija ja aktiivinen toimija muutenkin. H\u00e4nen aikanaan Maarian seurakunnan j\u00e4senm\u00e4\u00e4r\u00e4 kasvoi nelinkertaiseksi 10 000:sta 40 000:een.<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[20,21,17],"class_list":["post-316","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-symposiumit","tag-henkilohistoria","tag-jaakko-haavio","tag-symposium"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/316","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=316"}],"version-history":[{"count":16,"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/316\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3483,"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/316\/revisions\/3483"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=316"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=316"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=316"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}