T\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli Aspelinin syd\u00e4n ja n\u00e4iden muinaisten kansojen kirjoittamattoman historian tutkimuksen alulleapano, se ty\u00f6 joka tulee kirkastamaan Aspelinin nimen historian lehdille.<\/em><\/p>\nT\u00e4m\u00e4n matkan j\u00e4lkeen seurasi Tallgrenin ty\u00f6uran hedelm\u00e4llisin kausi. Ven\u00e4j\u00e4n muinaisuus, johon h\u00e4nen v\u00e4it\u00f6skirjansa oli avannut oven, pysyi p\u00e4\u00e4kiinnostuksen kohteena. Ik\u00e4\u00e4n kuin kauden huipentumana vuonna 1919 ilmestyi v\u00e4it\u00f6skirjan jatko-osa, joka k\u00e4sitteli ns. Ananino- kulttuuria.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 kulttuuri vaikutti Volgan keskijuoksulla noin 2500 vuotta sitten noin 600 vuoden ajan. Sille oli ominaista, ett\u00e4 aseissa k\u00e4ytettiin ensi pronssin lis\u00e4ksi my\u00f6s jo rautaa. My\u00f6hemmin rauta syrj\u00e4ytti pronssin kokonaan. Kulttuurin vaikutuksia on l\u00f6ydetty Fennoskandiankin alueella.<\/p>\n
Samaan aikaan Tallgren julkaisi lukuisia kirjoituksia Suomenkin arkeologiasta. Ne k\u00e4sitteliv\u00e4t Aurajoen suun kirjoittaman ajan historian lis\u00e4ksi eri maakuntien ja koko Suomenkin arkeologiaa.<\/p>\n
Yhdess\u00e4 \u00e4itins\u00e4 Jenny-Maria Montin-Tallgrenin kanssa he julkaisivat tutkimuksensa Maarian pit\u00e4j\u00e4n paikannimist\u00e4 vuonna. T\u00e4m\u00e4n kirjan he omistivat perheen lastenhoitajana toimineen Emilia Marjasen (os. L\u00f6ytty) vanhimmalle pojalle, Vilho Marjaselle, joka oli kaatunut Tampereen taisteluissa 3.4.1918.<\/p>\n
Suuret kysymykset ja haasteet kiehtoivat<\/h3>\n
Tallgren halusi pohtia suuria kysymyksi\u00e4 ja j\u00e4rjestell\u00e4 tutkimuksissa esille tulevia asioita uudella tavalla. H\u00e4n omasi taidon ja halun innostaa t\u00e4h\u00e4n my\u00f6s muita. H\u00e4nen kiinnostuksensa Aurajoen suun muinaisuuteen, kotiseutuliikkeeseen ja Suomen asujaimiston alkuper\u00e4\u00e4n tuottivat merkitt\u00e4vi\u00e4 tuloksia osin juuri n\u00e4ist\u00e4 syist\u00e4.<\/p>\n
Vastaavanlaisen haasteen tarjosi my\u00f6s h\u00e4nelle tarjottu Tarton yliopiston arkeologian professuuri. T\u00e4m\u00e4n viran h\u00e4n otti vastaan syyslukukauden alussa 1920. Virka tarjosi h\u00e4nelle mahdollisuuden luoda perusta koko Viron arkeologialle. Tallgreni\u00e4 pidet\u00e4\u00e4nkin perustavanlaatuisen ty\u00f6ns\u00e4 ansiosta Viron arkeologian is\u00e4n\u00e4.<\/p>\n
Helsingin yliopistoon perustettiin monen yrityksen j\u00e4lkeen arkeologian professorin virka 1921 Tallgrenin ankaran kriitikon, Julius Ailion laatiman esityksen pohjalta. Ailio haki itsekin kyseist\u00e4 virkaa. Tallgrenkin haki virkaa, johon h\u00e4net vuoden 1923 joulukuussa nimitettiin.<\/p>\n
Viran t\u00e4ytt\u00f6\u00e4 edelsi tiukka kiista Julius Ailion kanssa. Kun h\u00e4n sitten siirtyi Helsingin yliopiston arkeologian virkaan vuonna 1924 alussa, h\u00e4nelle avautui taas mahdollisuus palata Ven\u00e4j\u00e4n ja It\u00e4-Euroopan laajojen arkeologisten tutkimusten pariin.<\/p>\n
Kun Muinaismuistoyhdistyksen hallitus hyv\u00e4ksyi julkaisun toteuttamiseen t\u00e4ht\u00e4\u00e4v\u00e4n hankkeen Ailion vastustuksesta huolimatta, Mikko kirjoitti kotiinsa: \u201dEik\u00f6 totta, on kuitenkin ihanaa el\u00e4\u00e4.\u201d<\/p>\n
Julkaisu sai nimen Eurasia Septentrionalis Antiqua. Julkaisun tarkoituksena oli It\u00e4-Euroopan arkeologian tulosten v\u00e4litt\u00e4minen l\u00e4nteen. Sen ensimm\u00e4inen numero ilmestyi vuonna 1926. Siin\u00e4 keskityttiin Mustanmeren arojen pronssikauden kysymyksiin.<\/p>\n
Siin\u00e4 ollutta Tallgrenin tutkimusta metallikulttuurin omaksumisesta kyseisell\u00e4 alueella pidet\u00e4\u00e4n h\u00e4nen yhten\u00e4 merkitt\u00e4vimmist\u00e4 tutkimuksista.<\/p>\n
Tallgren oli kymmenisen vuotta suunnitellut t\u00e4llaisen julkaisun perustamista. Professorin virka tarjosi h\u00e4nelle mahdollisuuden omalla aktiivisella tutkimustoiminnalle hankkia julkaisulle my\u00f6s merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 sis\u00e4lt\u00f6\u00e4.<\/p>\n
Nyt koittikin Tallgrenille h\u00e4nen kansainv\u00e4lisen uran kannalta merkitt\u00e4vin tieteellinen jakso. H\u00e4n kykeni jatkamaan Ven\u00e4j\u00e4n ja It\u00e4-Euroopan arkeologian tutkimista erityisesti pronssikaudelta. H\u00e4n teki useita matkoja alueella.<\/p>\n
Samalla h\u00e4n hankki hyvin mittavan tutkimusaineiston ja loi laajan suhdeverkoston ven\u00e4l\u00e4isiin arkeologeihin. Tulokset h\u00e4n jakoi Eurasia \u2013 julkaisulla alan harrastajille ymp\u00e4ri maailmaa.<\/p>\n
Vakiintuneet k\u00e4sitykset saivat v\u00e4isty\u00e4 totuuden etsij\u00e4n tielt\u00e4<\/h3>\n
Tallgren oli \u00e4itins\u00e4 innoittamana aloittanut Aurajoen suun ja Koroisten niemen kirjoittamattoman asutushistorian selvitt\u00e4misen. Se oli varmasti her\u00e4tt\u00e4nyt h\u00e4ness\u00e4 kysymyksen siit\u00e4, mist\u00e4 asujaimisto alueelle oli aikoinaan tullut.<\/p>\n
T\u00e4h\u00e4n kysymykseen h\u00e4nen oppi-is\u00e4ns\u00e4, Aspelin oli tarjonnut omaa vastauksensa. T\u00e4h\u00e4n vastaukseen sis\u00e4ltyi teoria kansojen alkukodista Altain alueella kaukana Aasian keskusta-alueella. Tallgren kumosi oppi-is\u00e4ns\u00e4 teoriat.<\/p>\n
H\u00e4n torjui yleisemminkin ajatuksen siit\u00e4, ett\u00e4 tietyill\u00e4 kansakunnilla ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 olisi olemassa sellaisesta alkukotia, josta kyseinen kansakunta erilaisten sis\u00e4isten prosessien kautta olisi muodostunut nykymuotoonsa.<\/p>\n
H\u00e4n puolusti k\u00e4sityst\u00e4, ett\u00e4 kansakunnat ovat v\u00e4hitellen kehittyneet erilaisista ihmisist\u00e4. Vain t\u00e4ysin eristyksess\u00e4 el\u00e4neet ihmisyhteis\u00f6t ovat voineet kehitty\u00e4 sis\u00e4isien prosessien kautta.<\/p>\n
H\u00e4n ei kuitenkaan menett\u00e4nyt kiinnostustaan laajojen ja Suomen alueenulkopuolisten alueiden arkeologiaan. Tallgren ei halunnut olla vakiintuneiden k\u00e4sitysten vanki, vaan etsi niiden takaa luotettavampaa ja varmempaa tietoa.<\/p>\n
Opiskelualaansa valitessaan 19-vuotias Mikko kirjoitti kotiinsa ajatuksiaan:<\/p>\n
Ja oleellista ei ole mik\u00e4\u00e4n muu kuin suuret perustotuudet ja korkeat siveyslait, kaikki muu on v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6ist\u00e4, sill\u00e4 totuus on suunnattomasti yl\u00e4puolella kaikkia ihmiskeksint\u00f6j\u00e4, kuten dogmit ovat, ja ihminen on erehtyv\u00e4inen.<\/em><\/p>\nTotuuden etsint\u00e4 johtaa liian suuriin kysymyksiin<\/h3>\n
N\u00e4in kunnianhimoinen tutkija ik\u00e4\u00e4n kuin ajautui tutkimaan niin laajaa kohdetta, Ven\u00e4j\u00e4n ja It\u00e4-Euroopan muinaisuutta, ett\u00e4 se tuotti h\u00e4nelle ahdistusta. Aineisto paisui niin laajaksi, ett\u00e4 sen hallitseminen tuotti ongelmia.<\/p>\n
H\u00e4n pelk\u00e4si my\u00f6s, ett\u00e4 laajuus merkitsi samalla v\u00e4h\u00e4ist\u00e4 tutkimuksellista syvyytt\u00e4. H\u00e4n koki my\u00f6s olevansa tutkimushankkeessaan yksin. Vuonna 1932 h\u00e4n pohdiskelee:<\/p>\n
Olisi kai ollut parasta vain kynt\u00e4\u00e4 omaa peltoa vain syvemm\u00e4lt\u00e4, kasvattaa j\u00e4lkipolvi, joka pysyy kiinni maankamarassa ja kykenee. Ei meist\u00e4 (Suomi) eik\u00e4 Skandinaviastakaan ole `suurvallan\u00b4 rakentajaksi. Koko ote on v\u00e4\u00e4r\u00e4. Realiteetit ovat ainoa oikea pohja.<\/em><\/p>\nEuasian julkaiseminen loppuu<\/h3>\n
Eurasia oli sek\u00e4 arkeologinen ett\u00e4 kansatieteellinen julkaisu, joita julkaistiin kaikkiaan 12 nidett\u00e4 vuosina 1926 \u2013 1938. Arkeologia oli siin\u00e4 valta-asemassa, koska Tallgrenin asema lehden toimittamisessa oli niin keskeinen.<\/p>\n
Sarja sammui, kun Neuvostoliitto kielsi tutkijoiden yhteydet ulkomaailmaan. Viimeisimpiin numeroihin vuosina 1936 \u2013 1938 Tallgren k\u00e4ytti varastossa olleita k\u00e4sikirjoituksia. Valtaosan artikkeleista Tallgren kirjoitti itse.<\/p>\n
Kaukasian esihistoriaa koskeva julkaisu Eurasiassa oli viimeinen pronssikautta koskeva tutkimus. Tallgren olisi varmasti jatkanut Kaukasuksen tutkimuksiaan, sill\u00e4 h\u00e4n piti sit\u00e4 mielenkiintoisimpana tutkimusalueena.<\/p>\n
Poliittiset olosuhteet tulivat kuitenkin vastaan. Tallgren l\u00e4hetti avoimen kirjeen Neuvostoliiton viranomaisille. Kirje oli vastalause Neuvostoliitossa harjoitettua tiedemiesten kohtaan harjoitettua vainoa kohtaan. Kirjeen seurauksena h\u00e4nen mahdollisuutensa matkustaa Neuvostoliittoon v\u00e4heniv\u00e4t.<\/p>\n
Tallgren teki kuitenkin viel\u00e4 1935 matkan Ven\u00e4j\u00e4lle. Matkallaan h\u00e4n sai tiedon Neuvostoliitossa 1935 Stalinin vainoissa teloitetuista arkeologeista. H\u00e4n julkaisi nimet Eurasiassa 1936. Seurauksena t\u00e4st\u00e4 h\u00e4net erotettiin Neuvostoliiton tieteellisten seurojen j\u00e4senyydest\u00e4 ja h\u00e4n sai maahantulokiellon.<\/p>\n
Arkeologiaa ei saa alistaa ”vihapuheelle” tai poliittisille tavoitteille<\/h3>\n
Tallgrenin poleeminen kirjoitus \u201dOman itsens\u00e4 kanssa painiskeleva muinaistiede\u201d julkaistiin Kalevalaseuran vuosikirjassa 1934. Laajempana ja ehk\u00e4 viel\u00e4 k\u00e4rjekk\u00e4\u00e4mp\u00e4n\u00e4 se julkaistiin Eurasiassa 1936.<\/p>\n
Kirjoituksessa Tallgren esitti, ett\u00e4 tieteeseen ei pid\u00e4 ujuttaa kangistuneita oppirakennelmia, metafysiikkaa, eik\u00e4 kansallisuusaatteita tai vihaa jotakin kansakuntaa kohtaan.<\/p>\n
Tallgren piti arkeologiaa tieteen\u00e4, joka tutki ilman kirjallisten l\u00e4hteiden tukea ihmisten taloudellisen ja sosiaalisen el\u00e4m\u00e4n ja uskonnollisen ajattelun kehittymist\u00e4.<\/p>\n
Tallgren erotteli tiukasti toisistaan arkeologiset kulttuurit ja etniset kansakunnat. H\u00e4n vastusti voimakkaasti arkeologian alistamista poliittisille tavoitteille kuten Saksassa ja Neuvostoliitossa siihen aikaan oli tapana.<\/p>\n
Vastakkainasetteluja vastaan<\/h3>\n
Tallgren toimi Varsinaissuomalaisen osakunnan inspehtorina 1925 \u2013 1928. Vuonna 1928 Tallgren erosi toimesta, koska osakunta asettui tukemaan yliopiston muuttamiseksi vain suomenkieliseksi.<\/p>\n
H\u00e4n asettui kirjoituksillaan vastustamaan 1930-luvulla Lapuan liikett\u00e4, joka is\u00e4nmaallisuuden nimiss\u00e4 kohdisti v\u00e4kivaltaisia toimia valtion vihollisena pit\u00e4mi\u00e4\u00e4n kansalaisia vastaan ilman lain antamaa valtuutta.<\/p>\n
Terveys horjuu<\/h3>\n
Vuonna 1937 Tallgrenia kohtasi vakavan verenkiertoh\u00e4iri\u00f6. H\u00e4n toipui t\u00e4st\u00e4, mutta vuonna 1940 h\u00e4n joutui vaikeaan leikkaukseen, josta h\u00e4n ei t\u00e4ysin palannut ennalleen.<\/p>\n
Heikentynyt terveys oli ollut yhten\u00e4 syyn\u00e4 Eurasian lopettamiseen vuonna 1938. Toisen maailmansodan puhkeaminen 1939 olisi joka tapauksessa tehnyt sen julkaisemisen mahdottomaksi.<\/p>\n
Kotiseututy\u00f6n muodot muuttuvat<\/h3>\n
Tallgren oli ollut mukana Suomen Kotiseutututkimuksen Keskusvaliokunnan toiminnassa aktiivisesti aina sen lakkauttamiseen saakka. Valiokunnan toiminta oli hiipunut koko 1930-luvun sen heikon taloudellisen pohjan takia.<\/p>\n
Lopulta se johti valiokunnan lakkauttamiseen 29.3.1936. Viimeisen\u00e4 puheenjohtajana oli Kustaa Vilkuna. H\u00e4n totesi lakkauttamisen yhteydess\u00e4, ett\u00e4 itse kotiseututy\u00f6 ei p\u00e4\u00e4ty p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen my\u00f6t\u00e4. Sit\u00e4 on vain teht\u00e4v\u00e4 laajemmalla rintamalla ja toisin muodoin.<\/p>\n
Tallgren korosti, ett\u00e4 kotiseututy\u00f6t\u00e4 johtivat valiokunnan lakkauttamisen j\u00e4lkeen \u201dmaakunnat itse, ja reaalisemmin kuin ennen. T\u00e4rke\u00e4 rengas kuitenkin puuttuu t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4: koossa pit\u00e4v\u00e4 ja yhten\u00e4isyytt\u00e4 luova keskuselin.\u201d<\/p>\n
Alakulo voittaa alaa<\/h3>\n
Ty\u00f6kyvyn heikentyminen, Eurasian julkaisemisen lopettaminen, kotiseututy\u00f6n pirstaleinen tilanne ja sodan tuomat monet surun viestit merkitsiv\u00e4t Tallgrenille erist\u00e4ytymist\u00e4 ja alakuloista mielt\u00e4.<\/p>\n
Talvisodan synnytt\u00e4m\u00e4 yhten\u00e4inen puolustushenki ylivoimaista vastustajaa vastaan innoitti Tallgreni\u00e4. H\u00e4n kirjoittaa: \u201d[e]ik\u00f6s ole suurta, ett\u00e4 kansamme on yksi!\u201d<\/p>\n
Alakulo valtasi kuitenkin pysyv\u00e4mmin h\u00e4nen mielens\u00e4 sodan jatkuessa. Ajatukset kuolemasta askarruttivat, mutta h\u00e4n ei kuitenkaan vajonnut toivottomuuteen. H\u00e4n kirjoitti: \u201dIhminen ei kuole, henki el\u00e4\u00e4.\u201d<\/p>\n
Kuolemaa h\u00e4n odotti tilaansa pohtien: \u201dEnergia ei kuole suoraa p\u00e4\u00e4t\u00e4.\u201d Tallgren sai vastaanottaa monia huomionosoituksia t\u00e4ytt\u00e4ess\u00e4\u00e4n 60 vuotta 8.2.1945. Lopullisesti h\u00e4nen voimansa loppuivat kahden kuukauden p\u00e4\u00e4st\u00e4 13.4.1945.<\/p>\n
Tehty ty\u00f6 el\u00e4\u00e4<\/h3>\n
Suomen Muinaismuistoyhdistys julkaisi Ella Kivikosken kirjan h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n, jolle antoi nimen: \u201d Tehty ty\u00f6 el\u00e4\u00e4\u201d, sek\u00e4 pystytti hautamuistomerkin Maarian kirkon hautausmaalle.<\/p>\n
Muistomerkkiin hakattiin sama teksti: \u201dTehty ty\u00f6 el\u00e4\u00e4\u201d, jota A.M. Tallgren oli itse k\u00e4ytt\u00e4nyt \u201dMaarian historia I\u201d \u2013 kirjan esipuheessaan Maarian-p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 1944 todetessaan Maarian kunnan lakkaavan olemasta itsen\u00e4isen\u00e4 kuntana.<\/p>\n
Timo Leinonen<\/p>\n
L\u00c4HTEET<\/p>\n
Einar W. Juva. \u201dA. M. Tallgrenin muistolle\u201d. Varsinais-Suomen Maakuntakirja 10. Turku 1948 s. 9 \u2013 31.
\nKivikoski, Ella. Tehty ty\u00f6 el\u00e4\u00e4. A. M. Tallgren 1885 \u2013 1945. Suomen muinaisyhdistys. Helsinki 1960.
\nStenfors, Piia. Suomalainen kotiseutuliike 1894 \u2013 1944. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki. 2006.
\nhttp:\/\/senc.hum.helsinki.fi\/wiki\/Ananino_Culture P\u00e4ivitetty 12.10.2014
\nhttp:\/\/fi.wikipedia.org\/wiki\/J._R._Aspelin (Viitattu 10.10.2014)
\nhttp:\/\/www.kansallisbiografia.fi\/kb\/artikkeli\/6461\/ P\u00e4ivitetty 12.10.2014
\nhttp:\/\/fi.wikipedia.org\/wiki\/Eurasia_Septentrionalis_Antiqua P\u00e4ivitetty 12.10.2014<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Kiista kotiseutututkimuksen peruskysymyksist\u00e4 j\u00e4i ratkaisematta. Alan koulutusta lis\u00e4ttiin osin kiistan tuloksena. My\u00f6s osakunnissa teht\u00e4v\u00e4 kotiseututy\u00f6 oli kohdannut vastusta. Samaan aikaan Tallgrenin kiinnostus arkeologiaan her\u00e4si uudelleen. Paluu osaan I<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":43,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[18,19,20,14,17,16],"class_list":["post-278","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-symposiumit","tag-a-m-tallgren","tag-arkeologia","tag-henkilohistoria","tag-historia","tag-symposium","tag-varhaishistoria"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/278","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=278"}],"version-history":[{"count":13,"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/278\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1196,"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/278\/revisions\/1196"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/media\/43"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=278"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=278"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=278"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}