{"id":2162,"date":"2022-12-05T16:17:12","date_gmt":"2022-12-05T14:17:12","guid":{"rendered":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/?p=2162"},"modified":"2022-12-05T21:58:06","modified_gmt":"2022-12-05T19:58:06","slug":"sarkaa-ja-verkaa-halisissa-ennen-ja-nyt","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/sarkaa-ja-verkaa-halisissa-ennen-ja-nyt\/","title":{"rendered":"SARKAA JA VERKAA HALISISSA ENNEN JA NYT"},"content":{"rendered":"
\n
\"\"<\/a>
Kankuri, v\u00e4rj\u00e4ri ja villaintoilija Hannele K\u00f6ng\u00e4s kertoo toiminnastaan kotiseutuyhdistyksen edustajille kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2022 <\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Ymp\u00e4rist\u00f6 ja sen merkitys ihmiselle <\/h2>\n\n\n\n

Halisissa asuva ja toimiva kankuri, v\u00e4rj\u00e4ri ja villaintoilija Hannele K\u00f6ng\u00e4s kertoo<\/h3>\n\n\n\n

Pohdin monesti mieless\u00e4ni sit\u00e4, miten ymp\u00e4rist\u00f6 vaikuttaa siihen, mist\u00e4 olemme kiinnostuneita  ja mist\u00e4 innostumme. Olen kankuri eli kangaspuilla kutoja, villaintoilija ja kasviv\u00e4rj\u00e4ri. Kiinnostukseni kohteena ja innoittajanani on ollut tekstiilihistoria.  Voin sanoa asuvani tekstiilihistorian keskell\u00e4. Tuvan ikkunasta katsellessani n\u00e4en Halisten kosken ja joen vastarannalla Kaarinan kirkkom\u00e4en, jota vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 joen toisella puolella on Koroinen. Kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 jokivartta yl\u00f6sp\u00e4in ment\u00e4ess\u00e4 on Kuralan Ristim\u00e4ki ja siit\u00e4 noin kilometri eteenp\u00e4in Ravattulan Ristim\u00e4ki.  Viel\u00e4 pidemm\u00e4lle ment\u00e4ess\u00e4 on Liedon Ristinpelto, Vanhalinnaa vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 puolella jokea. Kaikki n\u00e4m\u00e4 paikat liittyv\u00e4t vahvasti suomalaiseen tekstiilihistoriaan.<\/p>\n\n\n\n\n\n\n\n

Suomen tekstiiliteollisuus alkoi Halisten koskella<\/h3>\n\n\n\n

Voidaan ajatella suomalaisen tekstiiliteollisuuden alkaneen Halisten koskelta vuonna 1549. Tuolloin otettiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n Turun Linnan vesik\u00e4ytt\u00f6inen vanutusvalkki,  jonka avulla vanutettiin ts kutistettiin hienompaa villakangasta veraksi ja karkeampaa villakangasta saraksi. Sarka oli 1900-luvun puolelle asti suomalaisten suoja- ja arkivaatekangasta. Sarka piti tuulta ja hylki vett\u00e4, se vastasi nykyist\u00e4 \u201dcoretexi\u00e4\u201d. Veli-Pekka Toropainen kertoo Halisten valkkimyllyn toiminnasta erinomaisessa artikkelissaan \u201dAurajoen Halisten historiaa\u201d (Suomen Sukututkimusseuran Vuosikirja 48 \/2015).<\/p>\n\n\n

\n
\"\"<\/a>
Kuva 1. Saaristossa 1940-luvulla kudottua sarkakangasta. Vasemmalla vanuttamatonta, jossa n\u00e4kyy viel\u00e4 kankaan rakenne, musta loimi ja harmaanruskea kude. Oikealla sama kangas vanutettuna saraksi. Kangas l\u00e4hetettiin 1940-luvulla Turkuun vanutettavaksi koneellisella sarkatampilla. Kuva Hannele K\u00f6ng\u00e4s <\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Sarka ja verka toimivat Turun Linnassa palkanmaksun v\u00e4linein\u00e4 ja niit\u00e4 tarvittiin vuosittain isoja  m\u00e4\u00e4ri\u00e4. Toropaisen mukaan Turun verkaa olisi kudottu Turun Linnan kutomossa. Kudonnan siirrytty\u00e4 Halisiin nimi muuttui Halisten veraksi. Vuonna 1577 kudottiin ja vanutettiin Halisissa 495 metri\u00e4 Halisten verkaa ja 138 metri\u00e4 Halisten sarkaa (noihin metrim\u00e4\u00e4riin en ihan kyll\u00e4 yll\u00e4 omassa kutomossani). Tuohon aikaan Halisten verstaasta vastasi Esko Vantmakare. Verkaa ja sarkaa oli 1500-luvulla lampaan luonnollisten v\u00e4rien valkoisen, harmaan ja luonnonmustan lis\u00e4ksi sinisen\u00e4, punaisena ja keltaisena. Sattumaako vai mit\u00e4, sill\u00e4 k\u00e4yt\u00e4n samoja viljeltyj\u00e4 v\u00e4rikasveja kuin Halistenkosken entiset v\u00e4rj\u00e4rit: sinilastua, morsinkoa, v\u00e4rimataraa ja v\u00e4riresedaa. Kutomani villahuivit ovat kevyesti vanutettuja, ei kuitenkaan veraksi saatikka saraksi asti. <\/p>\n\n\n\n

Mik\u00e4 valkki on?<\/h3>\n\n\n\n

Moni on varmaan pohtinut nime\u00e4 Valkkimyllynkuja ja mik\u00e4 valkki oikein on ? Valkissa siipirattaaseen r\u00e4nni\u00e4 my\u00f6ten ohjattu vesi py\u00f6ritt\u00e4\u00e4 tapillista akselia, joka puolestaan saa vanutustukit liikkeeseen, jyskytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kaukalossa olevia villakankaita, jotta ne kutistuisivat ja tiivistyisiv\u00e4t.  Vanutuksen aikana valkki v\u00e4lill\u00e4 pys\u00e4ytettiin, jotta kaukalossa olevat kankaat saatiin k\u00e4\u00e4nnelty\u00e4 ja samalla kaadettua kuumaa vett\u00e4 padasta kaukaloon. <\/p>\n\n\n

\n
\"\"<\/a>
Kuva 2. Piirros valkin rakenteesta. Mukaeltu kopio kirjasta Kerstin Gustafsson (1992) Vadmal, f\u00f6rnyelse och tradition s.33 <\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Sarkakankaiden yhteydess\u00e4 on my\u00f6hemmin puhuttu kokotampista, jolloin kangas on kutistunut 50 prosenttia ja sarka on tosi t\u00f6m\u00e4kk\u00e4\u00e4. Oli my\u00f6s olemassa k\u00e4sitteet  \u00bd – ja \u00bc – tampit, jolloin sarkakankaat eiv\u00e4t ole niin j\u00e4ykki\u00e4 kuin tuo kokotamppi. Saran laatuun vaikutti oleellisesti my\u00f6s villan laatu ja kudotun kankaan tekninen rakenne ja tiheys. Hienoimmat ja parhaimmat villat valittiin verkaan, joka vanutettiin kevyemmin. <\/p>\n\n\n\n

Kerstin Gustfssonin mukaan saran vanutus vesik\u00e4ytt\u00f6isell\u00e4 valkilla kest\u00e4\u00e4 muutamasta tunnista 10-12 tuntiin riippuen siit\u00e4, mik\u00e4 vanutusaste halutaan. Vanutuksen j\u00e4lkeen verka- ja sarkakankaat pingotettiin kuivumaan raameihin. Kuivumisen j\u00e4lkeen kankaan pinnan nukka viel\u00e4 leikattiin j\u00e4ttisaksilla. Esko Vantmakare tiimeineen hallitsi monta ty\u00f6vaihetta kutomisen ja v\u00e4rj\u00e4yksen lis\u00e4ksi. <\/p>\n\n\n\n

Ruotsissa ja Norjassa on entis\u00f6ity muutamia vesivoimalla k\u00e4yvi\u00e4 vanhoja valkkeja, rakennettu uusiakin. Jos joku teist\u00e4 sattuu vierailemaan Tukholman Skansenin museossa elokuussa k\u00e4sity\u00f6taidonp\u00e4ivien aikaan, voi siell\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 ja kuulla vesik\u00e4ytt\u00f6isen vanutusvalkin toiminnassa. <\/p>\n\n\n

\n
\"\"<\/a>
Kuva 3. Uusi sarkavalkki, Skrekarhyttan Ruotsi. Mahtoikohan Halisten valkkimylly muistuttaa t\u00e4t\u00e4? Kuva kirjasta Kerstin Gustafsson (1992) Vadmal, tradition och f\u00f6rnyelse s.32<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Turun keskiaikaisten sarkojen salaisuuksia ratkomassa<\/h3>\n\n\n\n

Tein 2000-luvun alussa yhteisty\u00f6t\u00e4 arkeologi Heini Kirjavaisen kanssa ratkoen Turun keskiaikaisten sarkojen salaisuuksia. Heini on tutkinut \u00c5bo Akademin tontin keskiaikaisia tekstiilil\u00f6yt\u00f6j\u00e4 ja niiden joukossa oli my\u00f6s muutamia sarkakangaspaloja. Yritimme rekonstruoida Turun 1400-luvun alun keskiaikaista sarkaa, siis ennen Halisten valkin aikaa olevia sarkakankaita. Heini analysoi villan laadun, langan vahvuudet, langan kierteet, kankaan tiheydet ja v\u00e4rit. Min\u00e4 puolestani kehr\u00e4sin ja osittain kehruutin langat tutkituista villatyypeist\u00e4, kudoin, v\u00e4rj\u00e4sin ja vanutin sarat. Kutomisen j\u00e4lkeen pesin kankaat ja v\u00e4rj\u00e4sin yhden niist\u00e4  siniseksi morsinko \u2013 nimisell\u00e4 kasvilla  (morsinko lat. Isatis Tinctoria). <\/p>\n\n\n\n

Sarkojen vanutus polkemalla saavissa ei ollut aivan helppoa, sill\u00e4 villakankaat eiv\u00e4t l\u00e4hteneet mill\u00e4\u00e4n kutistumaan. Tuntien polkemisen j\u00e4lkeen laitoin kankaan lopulta pesukoneeseen, jolloin se kutistui noin 40% , siis melkein kokotamppi. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen pingotin tai oikeammin naulasin sarkakankaan trukkilavakehikon ymp\u00e4rille. Sinisen saran laatu oli hyv\u00e4 toisin kuin punaisen v\u00e4rimataralla (Rubia Tinctorum) v\u00e4rj\u00e4tyn. V\u00e4h\u00e4inen kokemukseni pitk\u00e4kuituisen villan k\u00e4ytt\u00e4ytymisest\u00e4 vanuttamisessa  paljastui t\u00e4m\u00e4n kankaan yhteydess\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Punaiseksi v\u00e4rj\u00e4tyst\u00e4 kankaasta tuli vanutuksen j\u00e4lkeen nyppypintaista, sin\u00e4ns\u00e4 kaunista boucl\u00e9kangasta. En ollut ennen kehruuta erottanut ahvenanmaanlampaan pitk\u00e4\u00e4 peitinvillaa sen lyhyest\u00e4 alusvillasta. Sekoitin kyll\u00e4 peitinvillat ja alusvillat hyvin yhteen sill\u00e4, seurauksella, ett\u00e4 pehme\u00e4 alusvilla kutistui ja vanui peitinvillan j\u00e4\u00e4dess\u00e4 lenkeiksi kankaan pinnalle. Sarkakankaat olivat n\u00e4ytteill\u00e4 Turun Linnan n\u00e4yttelyss\u00e4 Got Woldes \u2013 el\u00e4m\u00e4\u00e4 keskiajan Turussa<\/p>\n\n\n

\n
\"\"<\/a>
Kuva 4. Uusintoja Turun 1400-luvun alun sarkakankaista. Kuvassa vasemmalla kellert\u00e4v\u00e4 pesem\u00e4t\u00f6n kangas, saraksi vanutettu vaaleanharmaa ja samaa kangasta morsingolla (Isatis Tinctoria) siniseksi v\u00e4rj\u00e4ttyn\u00e4. Kuva Hannele K\u00f6ng\u00e4s<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Arvostan suuresti rautakauden ja keskiajan kehr\u00e4\u00e4ji\u00e4, kankureita ja v\u00e4rj\u00e4reit\u00e4. Heid\u00e4n villamateriaalin tuntemuksensa on ollut aivan ainutlaatuista, sill\u00e4 he ovat osanneet aina valita k\u00e4ytt\u00f6tarkoitukseen sopivan villalaadun. Heid\u00e4n tekninen taituruutensa mm kehruussa, loimipainoisten pystykangaspuiden k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4, lautanauhojen kudonnassa ja kasviv\u00e4rj\u00e4yksess\u00e4 on ollut aivan toista luokkaa kuin meid\u00e4n nykyk\u00e4sity\u00f6l\u00e4isten. <\/p>\n\n\n\n

Me joudumme opettelemaan rautakauden ja keskiajan k\u00e4dentaitoja useasti yrityksen ja erehdyksen kautta, vaikka meill\u00e4 olisi materiaalin ja tekniikan nykyaikainen perusosaaminen hallinnassa. Huippulaatuista sarkaa on l\u00f6ytynyt Ravattulan Ristim\u00e4en kaivauksissa. Naisen 1200-luuvun alkuun ajoitetusta haudasta l\u00f6ytyi j\u00e4\u00e4nteit\u00e4 punaisista sarkasukista, mitk\u00e4 ovat ensimm\u00e4iset l\u00f6ydetyt ommellut kangassukat Suomessa.<\/p>\n\n\n\n

Tuotanto Halisten verstaalla p\u00e4\u00e4ttyi vuoteen 1635 menness\u00e4. Toisinaan katsoessani tuvan ikkunasta koskelle p\u00e4in n\u00e4en Esko Vantmakaren k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 koskelta Valkkimyllynkujaa yl\u00f6sp\u00e4in.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"<\/a>
Kuva 5. V\u00e4rimataralla eli krappijuurella v\u00e4rj\u00e4tty boucl\u00e9kangas, kokeilu, josta ei tullut toivottua sarkaa. Kuva Hannele K\u00f6ng\u00e4s\n<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Turussa 4.12.2022 Hannele K\u00f6ng\u00e4s<\/p>\n\n\n\n

Yritykseni toiminnasta l\u00f6ytyy tietoja osoitteesta: https:\/\/www.waveweaverswool.fi\/<\/a> <\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hteit\u00e4<\/h3>\n\n\n\n

Kerstin Gustafsson, Vadmal, tradition och f\u00f6rnyelse ((1992)<\/p>\n\n\n\n

Veli-Pekka Toropainen \u201dAurajoen Halisten historiaa\u201d (Suomen Sukututkimusseuran Vuosikirja 48 \/2015).<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Ymp\u00e4rist\u00f6 ja sen merkitys ihmiselle Halisissa asuva ja toimiva kankuri, v\u00e4rj\u00e4ri ja villaintoilija Hannele K\u00f6ng\u00e4s kertoo Pohdin monesti mieless\u00e4ni sit\u00e4, miten ymp\u00e4rist\u00f6 vaikuttaa siihen, mist\u00e4 olemme kiinnostuneita  ja mist\u00e4 innostumme. Olen kankuri eli kangaspuilla kutoja, villaintoilija ja kasviv\u00e4rj\u00e4ri. Kiinnostukseni kohteena ja innoittajanani on ollut tekstiilihistoria.  Voin sanoa asuvani tekstiilihistorian keskell\u00e4. Tuvan ikkunasta katsellessani n\u00e4en Halisten kosken ja … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":30,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[76,13,84,80],"tags":[8,14,27,94,66,93],"class_list":["post-2162","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-esittely","category-historia","category-kulttuuri","category-yritykset","tag-halinen","tag-historia","tag-kotiseututyo","tag-tekstiiliteollisuus","tag-teollisuushistoria","tag-valkki"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2162","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2162"}],"version-history":[{"count":27,"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2162\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2203,"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2162\/revisions\/2203"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/media\/30"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2162"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2162"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.koroinen.fi\/artikkelit\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2162"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}